Toksuun!

Projekti 2015 Japaniin laitettiin viimein käytäntöön. Matkasta oli ollut Liinan kanssa puhetta jo muutaman vuoden ajan. Matkan päätarkoitus oli päästä näkemään kirsikankukkien kukinta, josta syystä ajankohta ajoittui maalis-huhtikuun taitteeseen. Päädyimme lopulta menemään ainoastaan Tokioon (mielessä oli ollut myös Kioto). Varmin päivä tähdätä Tokioon näkemään sakuraa on maaliskuun viimeinen. Pahaenteisesti ennen matkaa alkoi kuitenkin näyttää, että kukinta olisi tänä vuonna hieman myöhässä. Mahtavalla tuurilla pääsimme kuitekin kokemaan ja näkemään kukinnan lähes alusta loppuun. Kukinta-aika on noin 7-10 päivää, joten matkan ajoituksen onnistuminen jännitti viime hetkille saakka.

Lentoja ja hotellia varaillessa/etsiessä tuntui, että kaikki menivät täysin käsistä. Aina, kun jotain hyvää löytyi, se meni käsistä. Lennoissa olimme toivoneet ja odotelleet Finskin lentotarjousta, mutta juuri hanamin aikaanhan sellaista ei tullut. Loppujen lopuksi kuitenkin sekä lennot että hotelli tuntuivat melkolailla lottovoitoilta. Lensimme Nagoyaan Economy comfort -luokassa, jossa käytössä oli on-ear vastamelukuulokkeet sekä enemmän jalkatilaa. Saimme myös Marimekon pussukat, joissa oli mm. sukat, korvatulpat, hammasharja ja -tahna. Hotellilla oli meille pyjamat sekä tohvelit käyttöön ja lisäksi erilaisia rasvoja ja hammasharja.

Matkaa Tokioon tehtiin lähes vuorokausi. Oma matkani alkoi Jyväskylästä. Busseilin halpislipulla ensin Tampereelle hakemaan Liinan messiin. Sieltä jatkettiin busseilua Helsingin kautta Vantaalle. Menolento oli välilaskullinen; lennettiin vajaa 9h Nagoyaan, jossa oli n. 5h odotus. Käytimme tämän ajan hyväksi mm. nukkumalla ja pitämällä minipiknikin lämpimässä säässä ulkoterassilla, lentokoneita katsellen. Jatkolennolle saimme liput ikkunapaikalta ja ystävällinen nainen kertoi, että mikäli on hyvä keli, saatamme nähdä Mount Fujin. Ja näinhän siinä kävi, Fujin kärki näkyi pilvimassan yläpuolella. Japan Airlinesin lento Nagoyasta Tokioon kesti noin tunnin.

Nagoyan kenttä on rakennettu meren päälle. Laskeutumista oli hauska seurata ruudusta.

Erehdyttävästi näyttää kuvassa pilvenhattaralta, mutta Mount Fuji se on :)

Lento Naritan kentälle laskeutui paikallista aikaa 26.3. klo 16. Oikean junalipun ostopaikka osoittautui hankalaksi löytää. Lipputiskit oli jaettu yhtiöittäin, eli olisi ollut hyvä jo etukäteen tietää, millä junalla lopulta haluamme mennä Tokioon. Lopulta kysymällä henkilökunnalta ja ostimme liput automaatista (jota emme vielä itse osanneet käyttää). Seuraava ongelma olikin oikean junan löytäminen. Selvisi kuitenkin, että japanilaiset ovat erittäin ystävällisiä ja auttavaisia, sillä metroaseman laiturilla seistessä ja ihmetellessä eräs mies tarjosi apuaan. Olimme oikealla laiturilla ja olisimme menneet oikeaan junaankin, mutta olimme melko epäröiviä. Muualla reissatessa on tottunut katsomaan aina päätepysäkin nimen, mutta Japanissa opastetaulut mainitsevat monta eri asemaa matkan varrelta. Kun aseman nimet eivät vielä ole hallussa maahan saapuessa, on vaikea hahmottaa, missä mikäkin asema metrokartalla on ja onko suunta oikea. Kotiasemallamme Shimbashissa olimme jälleen pallo hukassa. Aseman seinältä löytynyt kartta oli eri päin kuin oma tulostettu karttamme (ps. suosittelen kaikille Tokioon matkaaville ottamaan tulostetun kartan, jossa näkyy hotelli valmiiksi). Pyörittelimme karttaa ja mietimme, mistä exitistä lähteä ulos. Aseman koon vuoksi oli tärkeää päästä ulos oikeasta uloskäynnistä, tai ainakin oikealle puolelle. Tokiossa ei ole juuri katujen nimiä pääkatuja lukuun ottamatta. Ulkona katujen nimiä ei nähty lainkaan. Turistin on siis melko mahdotonta lähteä sunnistamaan kaupunkia vielä yhtään tuntematta. Taas kerran japanilaisten avuliaisuus nosti päätään; vanhempi nainen tuli kysymään, tarvitsemmeko apua. Kysyimme, osaisiko hän kertoa, missä olemme kartalla, jos lähtisimme takanamme olevasta uloskäynnistä ulos. Nainen pyöritteli karttaamme hetken ja tarjoutui viemään meidät hotellille saakka! Hän kertoi olevansa muutenkin menossa siihen suuntaan (epäilen, ettei ollut, sillä kun hotelli löytyi, hän lähti takaisin aseman suuntaan :) ). Matkalla hän kyseli kiinnostuneena mm. mistä tulemme.

Hotelli oli lähellä asemaa, joten matkaa ei tullut pitkälti. Päätimme vielä tolkuttoman pitkän matkustuksen jälkeenkin käydä vielä lähistöllä yksillä. Pikkupubin löydyttyä meille tuli juttelemaan kolme japanilaismiestä. Saimme heiltä muutaman hyvän vinkin reissulle, mm. Nikkon kaupungin.


Matkan ajankohta 25.3.-4.4.2015
Lennot: Finnair 681e. Mennessä välilasku Nagoyassa, paluu suora (Japan Airlines)
Hotelli: Sotetsu Fresa Inn Shimbashi-Hibiyaguchi 149 000 jeniä/1160e kahdelta.