Machu Picchuuu!

Tiistai 13.9.

Today is the day! Matkaa on taitettu reitillä Miami-Lima-Cusco-Aguas Calientes, jotta päästäisiin Machu Picchun raunioille. Cuscossa totuteltiin korkeaan ilmanalaan ja tänään taas noustaisiin. Machu Picchun lisäksi meillä oli valmiina liput myös Machun takaiselle Wayna Picchu -vuorelle.  Machulle pääsee 2500 turistia päivässä, Waynalle 400, kahdessa erässä.

Machun liput ostettiin jo helmikuussa. Omatoimisesti tämä oli vähän aikaa vievämpi prosessi, mutta liput saatiin halvemmalla kuin matkatoimiston kautta (ohjeita lipun ostoon on blogin aiemmassa postauksessa). Eilen illalla ostettiin meno-paluu bussiliput Machulle (24$). Kävelläkin voi, mutta tähän ei lähdetty. Jonoa bussille 6.30 maissa oli n.20 minuuttia. Bussi huristeli vuorenrinnettä ylös 20-25 minuuttia. Muille arkajaloille tiedoksi, että nousu ei ole yhtä paha kuin monella muulla vuorella, sillä pudotus ei ole heti tien reunasta alaspäin. Lisäksi tie ei ole niin kapea kuin esim. Googlemaps antaa ymmärtää. Kaksi bussia pystyy ohittamaan toisensa melko vaivatta, kun toinen odottaa väistöä. Etukäteen jännittäminen omalta osalta ainakin oli turhaa.
Bussilippujen ostoon vaaditaan passi, passikopio ei riitä.

Putucusi -vuori, jota eilen kierrettiin jalan.

Serpentiinitie ylös.

Maisemat alkavat olla mielettömiä jo pienen nousun jälkeen. Vuoria näkyy jokapuolella. Monet huiput verhoutuvat siniseen utuun. Muutamien serpentiinilenkurien jälkeen Machun kylä jo vilahtaa puskien lomasta. Bussin jättäessä kyydistä ei jonoa porteille näy lainkaan. Riittää, kun kävelee suoraan näyttämään lipun&passin.

Portin ohi vähän matkaa kuljettua polku jo haarautuu ensimmäisen kerran. Halusimme aloittaa guardhousesta, joten valikoimme tiukan vasemman ja nousemme ylöspäin. Samalla suunnalla on myös ceremonial rock. Pienen kiertelyn jälkeen siirryttiin toiseen päähän Machua sacred rockille, jonka takaa pääsee Wayna Picchulle. Waynalle on kaksi lähtöä päivässä, klo 7-8 ja 10-11. Olimme myöhäisemmässä lähdössä ja jonottaessa polulta tulikin jo ensimmäisen ryhmän ensimmäisiä kävijöitä vastaan. Passin ja lipun tarkistusten jälkeen pääsy kiipeämiselle avautuu.

Guardhouse

Temple of the sun ja the view

Nousua on n.360m. Etukäteen tubettamalla nousu oli näyttänyt pahemmalta.  Ajauduttiin kuitenkin könyämään korkeimmalle huipulle saakka, jolloin oma rohkeus alkoi pettää. Könytä sai vain yhteen suuntaan, joten kääntyminen ei tullut kuuloon ja ei tiennyt, millaista reittiä alas tultaisiin menemään. Ylin huippu oli enää kasa kiviä, joille jo todella jännitti kiivetä. Ei kaiteita, eikä kunnon otetta. Tämän jälkeen matkanteko taas helpotti ja alastulo oli yllättävänkin helppoa. Kiipeämässä oli monen kuntoista väkeä, huippukuntoa sinne ei tarvita. 

Näkymää Wayna Picchulta alas Machu Picchulle.

Kierroksella meni n. 2.5h. Tämän jälkeen tarkasteltiin loput haluamamme kohteet , kuten Temple of the condor ja Intiwatana.

Itselle mieluisimpia nähtäviä olivat kivet, jotka on muotoiltu esittämään taustalla näkyvää maisemaa.

Inkojen taidetta

Lisää inkamuotoilua (Mount Yanatin ja Putucusi)

Poislähtiessä sai leimata passin ja olihan se tehtävä. Busseja alas meni sitä myötä, kun ne täyttyivät. Machulla ei saa syödä eväitä (pähkinöitä ja pieniä suolakeksejä meillä kyllä oli mukana), joten nälkä kurni jo.

Syömäpaikka napattiin eri seudulta, lähdettiin hotellilta ylöspäin. Halusin maistaa alpakkaa, joten tilasin pasta peston, jossa menun mukaan piti olla alpakkaa, valkosipulia ja juustoa. Sain kuitenkin nenän eteeni pelkän pasta peston. Pastaa oli kuitenkin lähes yhden pussin verran :D Tästä taas ottamaan lepiä seuraavaan päivään.

Tuli vähän heikko kuva hekotellessa "alpakkapastalle" :D

Vaellusharjoituksia

Maanantai 12.9.

Aamusta mietittiin, mihin suuntaan sitä lähtisi suhaamaan. Nimi Aguas Calientes viittaa kuumaan veteen ja täällä onkin kuumia lähteitä, joihin olisi voinut mennä rentoutumaan. Jostain syystä unohdettiin lähteet ja rentoutuminen ja lähdettiinkin katselemaan luonnonihmeitä vähän kauemmas. Käveltiin junanraiteita pitkin Putucusi vuoren toiselle puolen katsomaan puutarhaa Los Jardines de Mandoriin. Kävelyä tuli yhteen suuntaan noin viisi kilometriä. Puutarhapolku oli kilometrin mittainen ja sen varrella oli paljon kyltitettyjä kasveja. Suunta oli kuitenkin koko ajan vesiputoukselle.

Tavaratoimituksia Aguas Calientesiin saapuu vain junalla

Tavaratoimitus Putucusi vuoren toiselle puolen.

Vesiputous Los Jardines de Mandorissa.

Paluumatkalla olisi voinut käydä katselemassa perhosia Butterfly Housessa, mutta ei enää jaksanut. Syömään ja unille, koska matkan kohokohta (ja tarkoitus) oli vihdoin käsillä seuraavana aamuna.

Marsua mä metsästän

Sunnuntai 11.9.

Aamuherätys puoli kuudelta ja loppuja kamoja pakkaamaan. Aamupalaa sai klo 6 alkaen, joten kävin hakemassa vähän jotain mutusteltavaa huoneeseen pakkaamisen oheen. Ruoka jo maistuikin. Pyysin respaa tilaamaan taksin viemään meidät Poroyn asemalle, josta juna Aguas Calientesiin lähtisi. Homma toimi taas paremmin kuin hyvin ja ulos lähtiessä taksi karautti jo portille. Matkaa Poroyn asemalle on ajallisesti noin 20 minuuttia, ainakin niin varhain aamusta (lähtö oli 06.45). Matka eteni vuorten reunamaa pitkin, ensin noustiin lisää ylöspäin, jonka jälkeen vähän laskeuduttiin. Poroy on Cuscoakin korkeammalla.

Nousua Cuscosta Poroyn asemalle päin

Cusco jäämässä taakse.

Asemalta löytyy kahvila sekä erittäin siistit wc:t, joissa oli jopa paperia. Pienestä oppii olemaan iloinen :D Paperi oli jopa paksua.

Vaikka olin sähköpostitse varmistanut PeruRaililta, miten toimia matkatavaroiden kanssa, ei asemalla tarvinnut tehdä mitään poikkeavaa. Alkuohjeistus oli, että mikäli on matkalaukkuja, niille tulisi varmistaa paikka junasta etukäteen. Kun varasin laukuille myös kyydin, tuli vahvistus, että laukut ok, tulkaa asemalle 40 minuuttia ennen junan lähtöä ja näyttäkää tämä sähköposti asemalla. Laukut turvamerkitään. Mitään ei siis kuitenkaan tarvinnut tehdä, laukut sai viedä junaan ihan normaalisti itse ja ne jätettiin vaunun alkuosaan, kuten missä tahansa muuallakin.

Junajonossa meille alkoi jutella kiinalaisnainen, joka oli tunnistanut suomen kielen. Hän puhui itsekin sujuvaa suomea, mikä oli hämmentävää. Ei olla törmätty yhteenkään suomalaiseen sanaan koko reissulla, mutta yhtäkkiä törmätään suomea selkeästi puhuvaan kiinalaisrouvaan. Mikäs sen hauskempaa, mutta kerrassaan hämmentävää :D Hän oli työskennellyt Helsingissä Nokialla, mutta nyt asunut pari vuotta jo Pekingissä. Suomea hän ei ollut käyttänyt koko kahden vuoden aikana lainkaan, mutta hyvin tuli muistista. Hänen matkareittinsä oli vienyt Losin kautta Meksikoon, jossa hän oli viettänyt viikon.

Aguas Calientesiin on Poroyn asemalta ymmärtääkseni neljä eri junavaihtoehtoa turisteille. InkaRail liikennöi lähinnä Ollantaytambon ja Aguas Calientesin väliä, mutta siltä löytyy ainakin yksi reitti per päivä välille Poroy-AC. InkaRailin lisäksi väliä liikennöi PeruRail. PeruRaililla on kolme eri tasoista junaa matkalle. Expedition on edullisin vaihtoehto, Hiram Bingham taas todellinen ökyjuna valkoisine pöytäliinoineen. Jos suurpiirteisiä hintoja mainitsen (hinnat ovat viime aikoina nousseet nopeasti), niin InkaTrain maksaa noin 120e meno-paluu.
PeruRailin Expedition maksaa n. 150e (meno-paluu), Hiram Bingham n. 700e (!!). PeruRaililta löytyy myös kolmas vaihtoehto, Vistadome, jolla otimme meno-paluun. Junista voi ottaa myös yhdistelmiä, mutta aikataulujen vuoksi Vistadome sopi meille, eikä se ollut hinnaltaan juurikaan Expeditionia kalliimpi. Vistadome maksoi meille 170e meno-paluuna. Hintahan on joka tapauksessa törkyhinta maan hintatasoon nähden, eikä matkaakaan tule kuin 86km. Mutta AC:iin pääsee vain junalla, joten sillä on hyvä rahastaa. Hinnat ovat kuitenkin parissa vuodessa tuplaantuneet, näin olin ennen lippujen varausta ymmärtävinäni.

Vistadome tarjosi välipalan (leipä, virvoitusjuomia, hedelmiä) ja hyvät näkymät. Myös katossa on ikkunat, mikä lisäsi näkyvyyttä vuorten keskellä. Satuimme A-vaunun paikoille 45 ja 46, mikä tarkoitti, että olimme ensimmäisen vaunun ensimmäisillä paikoilla, vasemmalla puolella. Vasen puoli on halutumpi puoli, kun suuntana on Aguas Calientes. Raiteet seurailevat Urubamba -jokea, joka jää vasemmalle puolelle tarjoten upeita maisemia. Toisaalta, oikealle puolelle jäivät mm. lumihuippuiset vuoret, eivätkä maisemat omasta mielestä silläkään puolella kalvenneet millään lailla.

Välipalaa

Näkymää junasta oli joka puolelle

Urubamba -joki

Junamatka itsessään oli jo oman elämän huippuhetkiä reissaamisen saralla.
Mukava seurata, kun kuiva vuoristo vaihtuu yhtäkkiä sademetsänäkymään. Muutos tapahtuu tosiaankin yhtäkkiä. Jossain vaiheessa ruskean vuoren takaa paljastuukin täysin kasvillisuuden peittämä vuori. Juna jopa pysäytetään tätä varten ja maaston muuttumisesta sademetsäksi tehdään erillinen kuulutus. Kuulutuksia tehdään muutama muukin matkan aikana, kerrotaan historiallisesti tärkeistä kohteista, tai luonnon hienouksista, jotka sillä hetkellä näkyvät ikkunasta. Heti Poroyn asemalta lähtiessä aletaan laskeutua alemmas laaksoon. Yhdessä kohtaa laskeuduttiin siksakkina 40metriä. Juna ajoi ensin toisten raiteiden ohi ja peruutti sitten näille toisille raiteille, jotka menivät rinnettä alas. Tämän jälkeen raiteita vaihdettiin vielä kerran, jonka jälkeen juna jatkoi eteenpäin 40 metriä alempana. Matkaa taitettiin upeiden, korkeiden vuorien välissä.

Siellä se Aguas Calientes pilkottaa

Aguas Calientesin asemalta oli hankala löytää ulos, sillä uloskäynti portista tuo matkaajan suoraan turistitorille. Tiukka käännös oikeaan tuo kuitenkin kadulle.

Hotellille saavuttaessa varaustamme ei tuntunut löytyvän. Huone saatiin jonkin ajan päästä, mutta oli selvää, ettei varauksemme ollut voimassa. Kerroin, millaisen huoneen olimme varanneet. Parveke oli mainittu varauksessa, meille sitä ei nyt tullut, mutta ei huono huone näköaloiltaan lainkaan. Päätyhuone, joten eiköhän tämä pidetä. Ainoa hotelli koko matkalla, jonka etukäteisveloituksesta ei oltu varmoja :D

Tavoitteena oli jo Cuscossa syödä marsua, mutta koska kunto oli siellä niin huono, se jäi. Marsu kuitenkin yhä mielessä marssin pitkin Aguas Calientesia ja marsuhan se päätyi lopulta myös lautaselle. Ravintolassa oli mukava, englantia puhuva tarjoilija, joka kehotti kuvaamaan uunia, jossa ruoat valmistetaan. Pyysin kertomaan, kun oma marsu menee sinne ja otin kuvia, kun näin kävi. Lautasella oli perunaa, sipulia, tomaattia ja viiteen osaan leikattu marsu, eli cuy. Kysyin ohjeita syömiseen. Kaiken kuulemma voi syödä, mutta tarjoilija itse ei koskaan syö päätä. Selvä. Ensimmäistä keskipalaa tarkastellessa en löytänyt oikein mitään syötävää. Pelkkää nahkaa. Takapäästä löytyi lihaa, mutta ensimmäisen palan mukana suuhun osui kasa pieniä luita. Jos minulle oli nähtävyys kokonainen marsu lautasella, olin itse ravintolan työntekijöille nähtävyys kokonaista marsua syövänä turistina. Tarjoilija vinkkasi syömään sen käsin. Minä söin. Maku oli ok, itse asiassa alaosaan laitetut mausteet olivat hyvinkin maukkaita. Syömistä oli kuitenkin todella vähän ja syöminen oli hankalaa. Nahkan kuulemma voi syödä, mutta pinnassa oli sen verran karvaa, ettei se itselle oikein maistunut. Kylkiluut olivat niin pienet ja tiheät, etten keksinyt tapaa saada syötyä lihaa niiden välistä. Periaatteessa syötyä tuli lihat jaloista. Tekstuuri oli hankalan sitkeä. Makuna marsua ei kuitenkaan tarvitse pelätä, rohkeasti lautaselle vaan. Jos idea kokonaisesta marsusta etoo, mutta haluaisi silti testata, saa sitä myös pienempinä paloina.

Marsu (ja lasagne) valmistumassa

Marsu lautasella, nastahampaineen kaikkineen

Kyselin tarjoilijalta, mistä ruoka Aguas Calientesiin tulee ja missä muodossa. Salaa toivoin, että esimerkiksi kanat ja marsut saapuisivat kylään elävinä. Näin ei kuitenkaan ole, eikä kylässä kasvateta myöskään mitään eläimiä. Kaikki tuodaan junalla kylmäpakattuna (ei pakastettuna). Tämä selittää myös hinnat, kaikki AC:ssa maksaa enemmän, koska kaikki on tuontitavaraa, kananmunista kahviin.

Viimeinen päivä Cuscossa

Lauantai 10.9.

Yöllä olo huononi, kortisoninapin vaikutus taisi hälvetä. Päätä särki, vatsaa korventi. Tuntui välillä, että on tajunnan rajamailla. Aamulla olo oli heikko ja suihkun jälkeen hiuksetkin piti harjata jo sängyssä selällään. Päätin napata vielä yhden kortisonin ja parin tunnin päästä olo olikin jo aivan toinen. Taas päästiin ulkoilemaan pariksi tunniksi ennen huilitaukoa hotellilla.

Suunnattiin ulos vanhan kaupungin portista ja samoin tein meille avautui jo erilainen Cusco. Väkeä oli kuin pipoa ja vastaan tuli mm. kauppahalli. Kauppahallissa nenään leijaili mitä erilaisempia hajuja. Valtaosa nimenomaan hajuja, ei tuoksuja. Muutoinkin kaikki vaikutti heti epähygienisemmältä kuin historiallisen keskustan puolella.

Kauppahallista

Koka-sitä-koka-tätä

Aiotut inka museo ja kukkulalle könyäminen saivat jäädä Cuscosta kokematta, koska kunto ei kestänyt. Illalla pikapyörähdys katuja ja kauppoja kierrellen. Yhä tuntui, ettei voi riuhtoa menemään, ettei käy hassusti. Seuraavana aamuna olisikin edessä siirtymä PeruRaililla Aguas Calientesiin.

Baño, baño! Muro alkkareissa -dieetti

Perjantai 9.9.

Aamu alkoi hitaasti. Aki kärsi päänsärystä ja edellisyö meni molemmilla vessaramppaamisessa. Lääkettä nassuun ja meikäläinen uskaltautui aamupalalle. Aki saatiin käyntiin muutaman tunnin päästä lisähapella ja tujummalla kortisoninapilla, joita olin ostanut Limasta vuoristotaudin oireita varten.

Lisähappi herätti henkiin.

Uskaltauduttiin ulkoilemaan riskillä, eikä päästy edes ensimmäiseen kohteeseen saakka kävellen, kun ensimmäisen kerran kouraisi mahasta. Vähän hiljemmalla tahdilla jatkettiin ja päästiin kuin päästiinkin Machu Picchu museolle (Casa Concha, 20 solia). Museo sisälsi Machulta löytyneitä esineitä, kuten koruja ja pöttejä.

Machu Picchu museo

Machulta on löydetty eri mallisia pääkalloja. Kallot on muotoiltu lapsena.

Aparaatti, jollaisella lasten päitä muokkailtiin.

Museolta siirryttiin Plaza de Armazin kautta Plaza Regocijolle (Kusipata), jossa piti nauttia Pisco sour. Kaupustelijoita näillä molemmilla aukioilla oli valtoimenaan. Myynnissä oli mm taidetta, korua, hierontaa ja aurinkolasia. Moni tarjosi myös rahaa vastaan valokuvausta laamoista. Lähes kaikki kaupustelijat kuitenkin uskoivat kerrasta, kun sanoi ei.

Käsitöitä Cuscon kaduilla.

Ruokahalua ei tänään kummemmin löytynyt. Käytiin erittäin poikkeuksellisesti (hieman nolona) Mäkissä syömässä BigMac -ateria yhteistuumin hurjaan viiden euron hintaan. Tämän jälkeen oli pakko palata hotellille huilaamaan.

Plaza de Armas

Illalla lähdettiin uudelleen katselemaan maisemia Plaza de Armasilta. Koko kaupunki on vuorten ympäröimä, näkymä vuorille on vähän sama kuin katselisi tähtitaivasta.

Päivänäkymää vuorista Plaza de Armasilta.

Samalta aukiolta ilta-aikaan.

Päikkäreiden jälkeen lähdettiin vielä ulkoilemaan, mutta ilta jäi melko lyhyeksi olon huononnuttua. Tällä kertaa olo alkoi iskeä minuun ja painuin hotellilla pehkuihin lähes samoin tein.

Ooo, Andit! Kääk, laskeutuminen!

Torstai 8.9.

Illalla pyydettiin respaa tulostamaan meille boarding passit valmiiksi kentälle, koska Star Peru ilmoitti tarvitsevansa kaksi boarding passia per henkilö. Respakin tätä määrää ihmetteli, mutta tulosteli kiltisti ja kysyi, tarvitaanko kuljetusta. Tarjosi luotettavaa kyytiä hintaan 60 solia (~16e). Hinta oli perulaisittain kova, mutta saman hinnan maksoimme tullessakin, koska taksien vaarallisuudesta oli luettu varoituksia etukäteen. Jorge respasta tarjosi myös aamuherätyksen 5.30. Ja näin vaan puhelin soi aamulla 5.30 ja taksin saapumisesta klo 6 saatiin yhtälailla puhelu tasan kello 6. Kaikki sujui oletettua helpommin ja täsmällisemmin. Hotellin palvelu oli erittäin hyvää koko majoituksen ajan.

Hyvää palvelua on jättää turistien pöljät viritykset kuten ne olivat siivouksen jälkeen. Tässä ennen siivousta, housunkuivatusteline sängyllä. Siivouksen jälkeen sänky pedattu ja tuoli nostettu samaan paikkaan :)

Respan lisäksi myös kuljettaja puhui hyvin englantia. Hän kyseli kiinnostuneena Suomesta ja antoi ohjeita Cuscoon (mm. varoituksia vedestä ja salaateista). Hän pyysi alussa meistä toista istumaan eteen ja syy selvisi ennen kenttää. Hänellä ei ollut virallista taksilupaa (kuulemma yhteistyökumppanit toimivat mieluiten lisenssittömien kuljettajien kanssa, miksi, ei selvinnyt). Hän esitti myös pyynnön, että jos kentälle saavuttaessa joku kysyy meiltä, niin hän on tuttavamme.

Kentällä oli tiukahkot turvatoimet, jo ulko-ovilla oli turvamiehiä tarkastelemassa passeja/boarding passeja ja katsomassa, ketä sisään päästetään.

Lentoyhtiöltä oli tullut meille ilmoitus lentoaikataulun aikaistamisesta (30min) ja kun surrattiin lentokentän bussilla kohti konetta, saatiin huomata, että myös konetyyppi oli vaihtunut isommasta Boengista 16 riviseksi pikkukoneeksi. Jännäilin lentoa etukäteen, perulaisten lentoyhtiöiden koneet ovat vanhoja ja vuosi sitten tapahtui edellinen onnettomuus. Oli yllättävän hyvä keli lennellä, eikä ollut turbulenssia, mutta laskeutuminen ei ollut meikäläiselle millään tapaa mieluisa. Sitä sukellettiin vuorten yli niiden ympäröimään laaksoon lentokentälle, nokka alhaalla ja tiukassa kaarrossa. Ensimmäistä kertaa ei voinut katsoa ikkunasta maisemia. Sentään Aki otti videota, voi katsoa turvallisissa olosuhteissa jälkikäteen :D

Koneesta ulos astuessa ensimmäinen huomion kiinnittänyt asia oli lämpötila ja auringon vaikutus. Ilma tuntui kuin n. +22C, mutta aurinko paahtoi kohdistetusti erittäin polttavana. Hapen vähyyttä ei tässä vaiheessa huomannut.

Peru Starin kippo kentällä.

Uusia kokemuksia; alla uusi konetyyppi ja Andit.

On ne upeat!

Cuscon kentältä lunastettiin PeruRaililta varatut junaliput ja otettiin kallis taksi (45solia) keskustaan. Keskusta on lyhyen matkan päässä. Hotelli El Andariego vaikutti mukavalta pikku hotellilta. Saatiin iso 3hh ja kokateetä heti kättelyssä. Liekö syynä tee, vai jokin ruokamyrkytyksenpoikanen, mutta tunnin sisään sisäänkirjautumisesta molempia alkoi palella ja olo huononi, lihaksia särki. Vuoristotaudin ei näin nopeasti tulisi iskeä, joten aiheuttaja jäi mysteeriksi. Levättiin hetki, käytiin etsimässä safkapaikka ja pyörähdettiin kaupassa. Ruoka juomineen irtosi hintaan 65solia, eli n.18e.

Korkean ilmanalan vuoksi Cuscossa suositellaan syötävän kevyesti. Oltiin luettu myös, että voidaan kokea ruokahaluttomuutta. Nälkä kun iski, kyllä ruokaa teki mieli. Mutta vaikka pöytään saapuneet annokset näyttivät pieniltä, jäi minulla toinen lasagnekökkäre kokonaan syömättä ja Akilla 1/4 pizzasta. Hyvää kyllä oli.

Ensivaikutelma Cuscosta oli ennakko-odotuksista mielenkiintoisempi. Kaupunki vaikuttaa eläväiseltä ja upealta. Näky ei vastannut lainkaan mielikuvaa kuivasta ja karusta Cuscosta.

Tältä päivältä kuitenkin oli puhti äkkiä pois. Palattiin jo seitsemän jälkeen hotellille, muttei jaksetukaan enää lähteä mihinkään. Yritetään ottaa rauhallinen aloitus vakavasti. Lepoa yö ja katsotaan manana.

Peru-päivä

Keskiviikko 7.9.

Koska eilinen kiertely venähtikin aiottua pidemmäksi ja ilta oli turhan viileä flipflopeille ja kevyelle vaatetukselle, iskettiin tämän päivän seikkailulle niskaan farkkua ja umpikenkää sekä kerroksia. Ei ehditty kauas, kun oli pakko kääntyä hotellille vaihtamaan vaatetusta. Aurinko porotti usmun sijaan. Varattiin kuitenkin reppuun myös pitkät vaatteet, kun ei koskaan tunnu tietävän, mihin se tie lopulta vie.

Tämä tie vei kuitenkin alkuunsa, suunnitellusti, Huaca Pucllanalle, eli Pucllanan pyramidille. Tämäkin kierros oli saatavilla ainoastaan opastettuna, mikä tosin oli hyvä. Hinta 12solia. Pyramidi on savipyramidi, joka on rakennettu erikseen kivi kiveltä ja kivetkin käsityönä savesta, joka kuivatettiin. Rakentajana toimi ennen inkoja vaikuttanut Lima kulttuuri. Valitettavasti kostea meri-ilmasto on tehnyt paikalle tuhojaan.

Huaca Pucllana

Pucllanalla uhrattiin ihmisiä. Pääosin lapsia ja naisia, mutta silloin tällöin uhreina oli myös miehiä.

Ylhäällä sai olla vain ylimystö. Siellä suoritettiin myös uhraukset ja kuun palvontaa yms.

Kierroksen jälkeen iski nälkä, joten seuraavana hieman ruokapäivitystä. Tuli vahingossa putkeen valittua vieläpä perulaista apetta.

Väsynyt matkaaja pysähtyy cachangan maisteluun Mirafloresin keskuspuistossa.

Reissun ensimmäinen pisco sour. Minulle maistui, Akin mielestä muistutti pontikkaa :D

Lomo saltado (yummy!) edessä ja asteen verran juustoinen pizza takana.