Japani on kuitenkin maa, joka ylitti kaikki odotukset. Toivottavasti myöhemmin pääsee palaamaan. Luontoa olisi hieno nähdä enemmän, esimerkiksi Kioton bambumetsä. Onsenit (kuuma lähde) jäi myös testaamatta tällä käynnillä.
lauantai 13. kesäkuuta 2015
Japania pähkinänkuoressa
Loppuun vielä pieni tiivistelmä Japsilan erikoisuuksista. Muutamia asioita osattiin jo odottaa Japanin opaskirjojen pohjalta. Kaikkeen ei tietysti osannut varautua.
Japani on kuitenkin maa, joka ylitti kaikki odotukset. Toivottavasti myöhemmin pääsee palaamaan. Luontoa olisi hieno nähdä enemmän, esimerkiksi Kioton bambumetsä. Onsenit (kuuma lähde) jäi myös testaamatta tällä käynnillä.
WC-pöntön toimintoja.
Myös tällaisiin vessoihin tulee Japanissa varautua.
Markettien yhden hengen annoksista lähtee nälkä.
Metrokarttaa.
Valuuttaa.
Tokiossa saa polttaa ulkona vain merkityillä paikoilla. Hassua oli, että baareissa sai kuitenkin polttaa. Normaalisti tupakointikopin ympäristö oli siisti, mutta tässä taisi olla viikonloppu alkamaisillaan.
Ravintolassa saa aina pyyhkeen, jolla tulee pyyhkiä kädet ennen ruokailun aloittamista. Japanilaiset ovat muutoinkin siistiä ja hygieenistä kansaa.
Metroasemien kyltteihin on merkitty myös aseman numero.
Junalippu automaatista. Shimbashi-Naritan lentokenttä.
Japani on kuitenkin maa, joka ylitti kaikki odotukset. Toivottavasti myöhemmin pääsee palaamaan. Luontoa olisi hieno nähdä enemmän, esimerkiksi Kioton bambumetsä. Onsenit (kuuma lähde) jäi myös testaamatta tällä käynnillä.
Beibi, hassasin rahat ja ATM on kadonnut
3.4. Perjantai
Viimeinen päivä Tokiossa koitti :(
Uenon bazaarit kutsuivat ja tänne paloikin rahaa melkoisesti. Hetkellisesti oltiinkin täysin ilman valuuttaa. Etsimme 7eleveniä, koska ymmärryksemme mukaan niiden automaateista onnistuivat nostot myös eurooppalaisella pankkikortilla. Löysimme suht kivuttomasti yhden 7/11 kaupan, jossa luki ATM ikkunassa. Automaatti näytti erikoiselta ja viereisellä automaatilla ollut mieshenkilö näytti vain tallettavan maatilla rahaa. Kysyimme henkilökunnalta ja heidän mukaansa nostot eivät näistä automaateista onnistu. Meni jonkin aikaa, että löysimme seuraavan 7elevenin. Kun sellainen löytyi, ikkunassa ei näkynyt ATM -tarraa. Menimme kuitenkin kurkistelemaan sisälle ja sieltä löytyi automaatti, joskin samanlainen kuin edellisessäkin. Päätettiin kuitenkin kokeilla. Rahaahan sieltä tuli. Itse vain sain huomata, että olin jättänyt pankkikortin hotellille :)
Ostosten jälkeen piti napata välisushit ja seuraavaksi ostokset nakattiin hotellille. Matkaa jatkettiin Shibuyan lähistölle luksusliikkeille ja basaareille. Harajukusta löytyi mahtava lettubaari, jolle oli pakko pysähtyä tekemään tilaus. Lättyrullalla oli muuten kokoa! Pikkujapsit näyttivät syövän letut vaivattomasti. Meiltä tuntui puuttuvan vielä riittävä kokemus tähän. Loppulätyt päätyivät valitettavasti roskiin, niin hyviä kuin olivatkin.
Välisushi
Siis lettu, jonka yksi täyte on brownie!
Hotellille päin palatessa tarkistimme Shimbashin asemalla, millaisia lippuja kentälle olisi myynnissä. netti näytti, että Asakusa -linjan valitessa ei klo 6:25 lähtevää junaa tarvitsisi vaihtaa lainkaan. Automaatti tarjosi paria eri hintaista vaihtoehtoa. Otimme lipun Narita Sky Access -junaan (via Oshiage ja Imba-Nihon-Idai). Hinta 1330 jeniä. Hyvillä mielin suorasta junalinjasta jatkoimme matkaa hotellille vielä toisen mutkan kautta; kävimme metsästämässä karaokeillan baarin. Sieltä viuh-vauh hotellille pakkaamaan. Pakkauskin oli omanlaisensa operaatio. Kuinka kuljettaa neljä pulloa viskiä, kun toisella on vain rinkka? Kuinka saada laukku painamaan alle 23kg? :)
Bar el Amigo.
Raput ylös ja hissiin. Siellä ne parhaat jamit oli.
Lennettiin Uralin yli. Kaunista oli!
Viimeinen päivä Tokiossa koitti :(
Uenon bazaarit kutsuivat ja tänne paloikin rahaa melkoisesti. Hetkellisesti oltiinkin täysin ilman valuuttaa. Etsimme 7eleveniä, koska ymmärryksemme mukaan niiden automaateista onnistuivat nostot myös eurooppalaisella pankkikortilla. Löysimme suht kivuttomasti yhden 7/11 kaupan, jossa luki ATM ikkunassa. Automaatti näytti erikoiselta ja viereisellä automaatilla ollut mieshenkilö näytti vain tallettavan maatilla rahaa. Kysyimme henkilökunnalta ja heidän mukaansa nostot eivät näistä automaateista onnistu. Meni jonkin aikaa, että löysimme seuraavan 7elevenin. Kun sellainen löytyi, ikkunassa ei näkynyt ATM -tarraa. Menimme kuitenkin kurkistelemaan sisälle ja sieltä löytyi automaatti, joskin samanlainen kuin edellisessäkin. Päätettiin kuitenkin kokeilla. Rahaahan sieltä tuli. Itse vain sain huomata, että olin jättänyt pankkikortin hotellille :)
Ostosten jälkeen piti napata välisushit ja seuraavaksi ostokset nakattiin hotellille. Matkaa jatkettiin Shibuyan lähistölle luksusliikkeille ja basaareille. Harajukusta löytyi mahtava lettubaari, jolle oli pakko pysähtyä tekemään tilaus. Lättyrullalla oli muuten kokoa! Pikkujapsit näyttivät syövän letut vaivattomasti. Meiltä tuntui puuttuvan vielä riittävä kokemus tähän. Loppulätyt päätyivät valitettavasti roskiin, niin hyviä kuin olivatkin.
Hotellille päin palatessa tarkistimme Shimbashin asemalla, millaisia lippuja kentälle olisi myynnissä. netti näytti, että Asakusa -linjan valitessa ei klo 6:25 lähtevää junaa tarvitsisi vaihtaa lainkaan. Automaatti tarjosi paria eri hintaista vaihtoehtoa. Otimme lipun Narita Sky Access -junaan (via Oshiage ja Imba-Nihon-Idai). Hinta 1330 jeniä. Hyvillä mielin suorasta junalinjasta jatkoimme matkaa hotellille vielä toisen mutkan kautta; kävimme metsästämässä karaokeillan baarin. Sieltä viuh-vauh hotellille pakkaamaan. Pakkauskin oli omanlaisensa operaatio. Kuinka kuljettaa neljä pulloa viskiä, kun toisella on vain rinkka? Kuinka saada laukku painamaan alle 23kg? :)
Nikkon rauhaa ja pakkopaastoa
2.4. Torstai
Nikkon temppelikaupungissa käyntiä olimme lykänneet samoin kuin Tsukijin kalamarkkinoilla käyntiä. Tänään kuitenkin koitti se päivä, kun saimme päätettyä aikaisesta herätyksestä ja pidettyä siitä myös kiinni. Lähdimme hotellilta jo klo 6:30 maita. Olisimme päässeet Asakusan asemalle Ginza-linjalla, mutta jostain syystä kävelimmekin Asakusa-linjan asemalle saakka. Vähän jännitti, ennätämmekö Asakusan asemalle siten, että ehdimme 7:30 junaan. Hyvin ehdittiin, olimme asemalla jo klo 7. Ostimme sieltä liput Limited Express junaan, jossa oli hulppeat jalkatilat ja säädettävä selkänoja.
Ennen saapumista perille koettiin pieni jännitysnäytelmä, kun nousimme pois junasta ja aloimme epäillä, onko pysäkki sittenkään oikea. Asemahenkilökuntaa oli paikalla yksi mies, mutta hän jutteli juuri parille muulle henkilölle. Teimme lopulta hätäratkaisun ja hyppäsimme vielä takaisin junaan. Emme olleet varmoja, mihin saakka olimme päätymässä, sillä juna ei pysähtynyt kovinkaan monella asemalla. Onneksi japanilaiset kanssamatkustajat kertoivat, että seuraava asema on Nikkon asema.
Sky Tree matkan varrelta.
Nikkoon lähestymistä.
Ajattelimme, että eväsleivät olisi viisainta ostaa vasta Nikkosta. Järkeilimme, että asemilta saa aina ruokaa, joten ei kannata kantaa leipiä lämpöisessä Nikkoon saakka. Kappas vaan, mikä virheoletus tulikin taas tehtyä. Aseman läheltä löytyi kojuja, kuten asemaltakin, mutta mitään sämpylöihin viittaavaa ei löytynyt. Tyhjin vatsoin siis temppeleille.
Bussi oli helppo löytää, mutta olimme jälleen melko pihalla. Kyydin piti maksaa 200 jeniä, mutta kuski ei huolinut rahaa. Bussi oli tupaten täynnä, joten jäimme seisomaan käytävälle. Muut turistit opastivat, että käytävälle saa levitettyä sivusta uuden penkkijonon. Hauskaa! Matka temppelialueelle oli lyhyt. Seuraava migreeni iski, kun emme tienneet, joko meidän piti poistua pysäkillä, jolle juuri pysähdyimme. Selvisi, että se on oikea. Mutta tässä vaiheessa tulikin suorittaa maksu. Hieman noloina ja pihalla olevina ihmettelimme, missähän etsimämme Shinkyo -silta olisi. Ei kuitenkaan tarvinnut kävellä kuin muutama askel lisää ja silta löytyi. Ylittäminen olisi maksanut 300 jeniä, mutta emme nähneet tätä itsellemme tärkeänä.
Shinkyo silta.
Nousimme portaat ylös temppelialueelle ja ensiksi halusimme nähdä Tosho-gun. Suosikkini temppelialueista oli Futurasan. Se sijaitsi korkeiden rappusten päässä, korkean metsän keskellä. Oli niin hiljaista. Olimme onnekkaita, sillä onnistuimme koko ajan menemään väkijoukon edellä ja saimme tutkailla paikkoja kaikessa rauhassa.
Tosho-gun alueen sisäänkäynti.
Pagodi.
Hear no evil, speak no evil, see no evil.
Tarinan mukaan nämä elefantit kaiversi henkilö, joka ei itse ollut koskaan nähnyt niitä.
Saketynnyreitä.
Nousua Futurasanin temppelialueelle.
Futurasan.
Futurasan.
Futurasan.
Futurasan.
Futurasan.
Futurasan.
Matkan varrelta löytyi pieni hautausmaa patsaineen.
Temppelialueelta kävelimme yhdelle koko reissun kohokohdista; Kanmangafuchille. Kyseessä on rivi buddhapatsaita. Kuuleman mukaan patsaiden määrä vaihtelee riippuen kummasta suunnasta ne laskee. Spookya! Näiden jizo-patsaiden jälkeen tajusimme, että saattaisimme ehtiä aiempaan paluujunaan. Kiiruhdimme asemalle ja onneksi lippuluukulla ei ollut lainkaan jonoa. Kassaneiti ei kuitenkaan puhunut ollenkaan englantia, vaan osoitti kahta eri aikataululappua. Toinen oli Tobu-linjan aikataulu (Limited express -juna, jollaisella tulimmekin)ja toinen perusjuna. Tulimme Nikkoon Tobulla (2700 jeniä) ja olimme ottamassa paluulippua nyt hitaammalla junalla (n. 1360 jeniä), mutta junan lähtöön oli vain neljä minuuttia. Yritimme kysyä naiselta, ehdimmekö kyseiseen junaan, mutta hän ei ymmärtänyt. Otimme kuitenkin liput tähän junaan ja kipaisimme ulos. Ehdimme junaan kaksi minuuttia ennen junan lähtöä.
Jizo-patsaita.
Osa patsaista on aikojen saatossa kokenut kovia.
Paluulippu.
Koska olimme takaisin Tokiossa niin aikaisin, jäimme pois jo Sky Treen pysäkillä. Väkeä torniin oli menossa mieletön määrä. Tavallista jonoa oli kaksi tuntia, joten meille ehdotettiin pikajonoa, joka oli tarkoitettu turisteille. Pikajonoa käyttämällä lipun hinta 350 metriin oli sama, kuin normaalin lipun hinta 450 metriin. Kiertelyiden kautta päädyimme pikajonoon. Lippu maksoi 2800 jeniä. Ensin jonotimme kauan lippuja, jonka jälkeen uusi pitkä jonotus hissille.
Näkymää Sky Treesta.
Sky Treesta löytyy kohta, johon on laitettu lasilattia. Ei heikkohermoisille :)
Vasta tornikäynmnin jälkeen menimme syömään päivän ensimmäisen aterian, huh! Tämän lisäksi halusimme kokeilla iltapalaksi hotellilla sushikolmiota, jollaisia olimme nähneet myös japanilaisilla eväänä junassa. Kolmio osoittautui tee-se-itse -tapaukseksi. Kolmion täytteenä oli suuri määrä riisiä ja keskeltä löytyi pieni, surkea kalapala.
Tee-se-itse -sushikolmio.
Nikkon temppelikaupungissa käyntiä olimme lykänneet samoin kuin Tsukijin kalamarkkinoilla käyntiä. Tänään kuitenkin koitti se päivä, kun saimme päätettyä aikaisesta herätyksestä ja pidettyä siitä myös kiinni. Lähdimme hotellilta jo klo 6:30 maita. Olisimme päässeet Asakusan asemalle Ginza-linjalla, mutta jostain syystä kävelimmekin Asakusa-linjan asemalle saakka. Vähän jännitti, ennätämmekö Asakusan asemalle siten, että ehdimme 7:30 junaan. Hyvin ehdittiin, olimme asemalla jo klo 7. Ostimme sieltä liput Limited Express junaan, jossa oli hulppeat jalkatilat ja säädettävä selkänoja.
Ennen saapumista perille koettiin pieni jännitysnäytelmä, kun nousimme pois junasta ja aloimme epäillä, onko pysäkki sittenkään oikea. Asemahenkilökuntaa oli paikalla yksi mies, mutta hän jutteli juuri parille muulle henkilölle. Teimme lopulta hätäratkaisun ja hyppäsimme vielä takaisin junaan. Emme olleet varmoja, mihin saakka olimme päätymässä, sillä juna ei pysähtynyt kovinkaan monella asemalla. Onneksi japanilaiset kanssamatkustajat kertoivat, että seuraava asema on Nikkon asema.
Ajattelimme, että eväsleivät olisi viisainta ostaa vasta Nikkosta. Järkeilimme, että asemilta saa aina ruokaa, joten ei kannata kantaa leipiä lämpöisessä Nikkoon saakka. Kappas vaan, mikä virheoletus tulikin taas tehtyä. Aseman läheltä löytyi kojuja, kuten asemaltakin, mutta mitään sämpylöihin viittaavaa ei löytynyt. Tyhjin vatsoin siis temppeleille.
Bussi oli helppo löytää, mutta olimme jälleen melko pihalla. Kyydin piti maksaa 200 jeniä, mutta kuski ei huolinut rahaa. Bussi oli tupaten täynnä, joten jäimme seisomaan käytävälle. Muut turistit opastivat, että käytävälle saa levitettyä sivusta uuden penkkijonon. Hauskaa! Matka temppelialueelle oli lyhyt. Seuraava migreeni iski, kun emme tienneet, joko meidän piti poistua pysäkillä, jolle juuri pysähdyimme. Selvisi, että se on oikea. Mutta tässä vaiheessa tulikin suorittaa maksu. Hieman noloina ja pihalla olevina ihmettelimme, missähän etsimämme Shinkyo -silta olisi. Ei kuitenkaan tarvinnut kävellä kuin muutama askel lisää ja silta löytyi. Ylittäminen olisi maksanut 300 jeniä, mutta emme nähneet tätä itsellemme tärkeänä.
Nousimme portaat ylös temppelialueelle ja ensiksi halusimme nähdä Tosho-gun. Suosikkini temppelialueista oli Futurasan. Se sijaitsi korkeiden rappusten päässä, korkean metsän keskellä. Oli niin hiljaista. Olimme onnekkaita, sillä onnistuimme koko ajan menemään väkijoukon edellä ja saimme tutkailla paikkoja kaikessa rauhassa.
Temppelialueelta kävelimme yhdelle koko reissun kohokohdista; Kanmangafuchille. Kyseessä on rivi buddhapatsaita. Kuuleman mukaan patsaiden määrä vaihtelee riippuen kummasta suunnasta ne laskee. Spookya! Näiden jizo-patsaiden jälkeen tajusimme, että saattaisimme ehtiä aiempaan paluujunaan. Kiiruhdimme asemalle ja onneksi lippuluukulla ei ollut lainkaan jonoa. Kassaneiti ei kuitenkaan puhunut ollenkaan englantia, vaan osoitti kahta eri aikataululappua. Toinen oli Tobu-linjan aikataulu (Limited express -juna, jollaisella tulimmekin)ja toinen perusjuna. Tulimme Nikkoon Tobulla (2700 jeniä) ja olimme ottamassa paluulippua nyt hitaammalla junalla (n. 1360 jeniä), mutta junan lähtöön oli vain neljä minuuttia. Yritimme kysyä naiselta, ehdimmekö kyseiseen junaan, mutta hän ei ymmärtänyt. Otimme kuitenkin liput tähän junaan ja kipaisimme ulos. Ehdimme junaan kaksi minuuttia ennen junan lähtöä.
Koska olimme takaisin Tokiossa niin aikaisin, jäimme pois jo Sky Treen pysäkillä. Väkeä torniin oli menossa mieletön määrä. Tavallista jonoa oli kaksi tuntia, joten meille ehdotettiin pikajonoa, joka oli tarkoitettu turisteille. Pikajonoa käyttämällä lipun hinta 350 metriin oli sama, kuin normaalin lipun hinta 450 metriin. Kiertelyiden kautta päädyimme pikajonoon. Lippu maksoi 2800 jeniä. Ensin jonotimme kauan lippuja, jonka jälkeen uusi pitkä jonotus hissille.
Vasta tornikäynmnin jälkeen menimme syömään päivän ensimmäisen aterian, huh! Tämän lisäksi halusimme kokeilla iltapalaksi hotellilla sushikolmiota, jollaisia olimme nähneet myös japanilaisilla eväänä junassa. Kolmio osoittautui tee-se-itse -tapaukseksi. Kolmion täytteenä oli suuri määrä riisiä ja keskeltä löytyi pieni, surkea kalapala.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)