Bukarestin hintalappu - edullinen vaihtoehto Euroopan kaupunkilomaksi

Mitä maksoi pikavisiitti Bukarestiin heinä-elokuun taitteessa?

Lennot:
Blueair (varattu keväällä) 140e/hlö. Tarjouksesta olisi saanut hintaan 116e/hlö.

Majoitus:
Studio Old Town, 150e/3 yötä, 2hlöä. Suosittelen tätä asuntoa majoitukseksi. Isäntä, Remus, on yhteydessä jo ennen matkaa, antaa infoa ja tarjoutuu auttamaan ja varaamaan takseja/kierroksia matkan ajalle. Siisti ja hyväsijaintinen asunto.

Lentokentältä:
Taksi n.15e, mutta otimme bussin 783, alle 2e/hlö. Lippu tulee ostaa ennakkoon terminaalin ulkopuolelta kioskista. Kannattaa suoraan ostaa meno-paluu, jotta ei tarvitse etsiä kioskeja keskustasta paluulippua varten. Meno-paluu alle 2e/hlö.

Poikkeuksellisesti tällä reissulla tuli pyörittyä vain asunnon lähiympäristössä (vanhassa kaupungissa). Tästä syystä hintatiedot saattavat mennä kaupungin yleiseen tasoon nähden yläkanttiin.

Edullisin löydetty baari vanhassa kaupungissa:
Private Hell. Myöskin äkkiseltään ainoa löydetty rock -baari. Hintaesimerkkinä olut & rommicola 19leitä/4.10e.

Mielenkiintoisin löytö:
Gradena Eden. Sisäpihalta talon takaa löytynyt iso puistomainen baarialue. Ennen kaikkea juomaa, mutta myös ruokakioskeja on muutama. Lasi proseccoa n. 4e ja drinksut 5e paikkeilla.

Ruoan hintataso:
Vanhan kaupungin ravintoloissa söi 2 hlöä ruokajuomineen pääsääntöisesti n. 25 euron hintaan. Valkoisten pöytäliinojen ravintoloissa ei käyty, eli enemmänkin rahaa saa varmasti menemään, mutta myös tästä halvemmalla on mahdollista päästä menemällä sivummalle.

Ruoat ja juomat kahdelta vanhassa kaupungissa, alle 23 euroa.

Muita huomioita Bukarestista:
Asiakaspalvelu on usein hidasta ja ilmeetöntä. Se ei tarkoita, että se on huonoa. Muista kuitenkin joka tapauksessa tipata, tarjoilijoiden työnantajat laskevat sen varaan, että tarjoilijat saavat tippejä. Koska ripeä ja hymyilevä palvelu oli harvinaista, annoimme sitä saadessamme aina paremman tipin, luonnollisesti.

Julkiset toimivat hyvin ja ovat edullisia. 24h metrolippu n. 1.80e.
Bussit kulkevat läpi yön.

Kaupunki ei ole tupaten täynnä jengiä, eikä kaupustelijoita ollut kuin iltaisin ruusukauppiaat. Hekin jatkoivat matkaansa, kun ei ollut kiinnostunut. Bukarest ei tuntunut herkuttelijan paratiisilta, mutta toisaalta, käytiin lähinnä vanhan kaupungin turistiravintoloissa, joissa tuskin makuihin niin panostetaankaan.

Monet terassit oli koristeltu kauniisti kukilla.

Chillausta ja salakapakoita

2.8.2018, torstai

Chillailu jatkui torstaina, kun päätettiin ostaa 24h metrolippu (8leitä) ja ajella kauemmas Hard Rock Cafen alueelle. Metroasemalta noustessa pääsee suoraan isoon puistoon, jonka läpi oli mukava strollailla. Puistosta löytyi mm. patsaita, suihkulähteitä, kioskeja sekä pingispöytä.

Parcul Regele Mihai I al Romaniei

Puistossa oli jotkin filmifestarit, leffaa ja säkkituoleja. Mikä idea!

Hard Rock Cafen lähellä on terassialue. Berarialla on tässä terassi, mutta se on ainoastaan jäävuoren huippu. Kurkistus rakennuksen sisätiloihin kannattaa, sillä ravintola käsittää koko hallin.

Berarian ravintolahallista.

Väli-ihmettelyt otettiin La Placintessa, jossa 200cl punkkulasi kustansi 8leitä ja iso Heineken 9leitä. Tästä suunnaksi Gradina Eden, joka on mitä mainioin getaway -paikka kaupungista. Kadulta pitää osata mennä pienestä portista sisäpihalle, kiertää talo, jonka jälkeen eteen aukeaa eden. Täysin puiden katveeseen on ripoteltu pöytäryhmiä hiekalle. Mahtava mesta, käsittämätöntä, että tällainen voi löytyä suurkaupungista. Baaritiskejä on muutama ja ruokakioskejakin löytyy.

Eipä olisi arvannut, mihin tämän portin kautta pääsee.

Käymisen arvoinen paikka, todella! Olisikin ollut enemmän aikaa tänne.

Päiväkierroksella meni sen verran myöhään, että iltaruoka nautittiin klo 22 maita asunnon viereisessä Bellini -ravintolassa. Hyvä palbeli, hyvä safka.

Tämän jälkeen pitikin lähteä pakkaamaan, aamulla oli tiedossa aikainen herätys. Kesken pakkaamisen löysin bussilipun, jolla tultiin kentältä keskustaan. 00.30 aikaan oli hyvä sytyttää lamppu pään päälle ja tajuta, että oltiin unohdettu ostaa paluulippu. Lippukioskit aukeavat vasta kuudelta aamulla ja lähin olisi ilmeisesti ollut Romana metroasemalla. Bussista lippuja ei voi ostaa. Taksi (black cab) olisi pitänyt varata etukäteen. Mitä tahansa taksia ei Bukarestissa kannata ottaa, joten päädyttiin noloon ratkaisuun - leimattiin aamulla vanha bussilippu lentokenttäbussissa ja varauduttiin maksamaan mahdolliset sakot, jos tarkastajat tulisivat. Vältyttiin tarkistajilta, mutta hävetti matkustaa pummilla. Bussilipun hintakin kun on alle 2e.

Loppumatka sujui kommelluksitta, joskin paluulento ei ihan ollut omaan mieleen kaiken turbulenssin vuoksi. Lisäksi, kone oli huomattavasti uudempi kuin mennessä, mutta jalkatila loppui kaverilla kesken. Mennessä ihmeteltiinkin jalkatilan määrää, mutta ilmeisesti 30v sitten ei ollut tarvetta änkeä yhtä montaa penkkiriviä koneeseen.

Missä kaikki ihmiset?!

1.8.2018, keskiviikko

Asunnon vieressä on kauppa, pari ravintolaa ja kahvila. Noudin aamupalaa tien toisella puolella sijaitsevasta Ted's Coffee Companysta. Ei mikään halvin kuppila, mutta hyvät maut ja kiva sisustus.

Ted's Coffee Company

Parlamenttitalo on maineensa veroisen kokoinen. Rakennuksen kiertämiseen ulkoa menee ainakin puolisentuntia. Sisäkierrosta ei tehty, tämä vaatisi varauksen viimeistään edellisenä päivänä. Myös passin tiedot vaaditaan. Hinta paikan päällä on 40 leitä, eli kymmenisen euroa. Sisäänkäynti on rakennuksen oikealla puolella, ihan vinkkinä, jos et halua kiertää koko rakennusta etsien sitä.

Läheltä parlamenttitaloa löytyi mieluisa terassiravintola Haute Pepper. Sen sijainti on lähellä vilkasta tietä, mutta terassi tuntuu silti rauhaisalta, eikä liikenteen melu kanna sinne juurikaan. Vähän tyyriimpi paikka, drinkit n.5e, mutta paikka on viihtyisä ja palvelu hyvää.

Haute Pepperiltä tuli käveltyä hiljaisia sivukujia pitkin ympäriinsä ja sateen yllättäessä hipsittiin suojaan The Temple Social Pubiin.

Sadetta pitelemässä. Kyllä siellä jokunen tippa tulee, jos tarkasti katsoo ;)

Tästä paikasta innostuin, ruoat näyttivät todella maittavilta. Tähän väliin otettiin vain starterit nälkää siirtämään ja jatkettiin matkaa, outoa kyllä, ostoskeskukselle.

The Temple Social Clubin terassi. Viihtyisämpi, jos ei sada.

Koko kaupunki oli ollut totaalisen hiljainen, jopa niin pahasti, että sitä oli tullut ihmeteltyä ääneen muutamaan kertaan. Ei ketään, missään. Muuta kuin ajamassa autolla ohi. Ei se, ettei ettei näy paljoa turdeja, mutta ei kun ei näkynyt paljon paikallisiakaan.
Ostoskeskukselle saavuttaessa meininki muuttui täysin. Elämää. Paljon. Mutta ostoskeskuksen pääovi jäi löytämättä, joten siinäpä päivän päähuomiot.

Matkalla majoituspaikalle löytyi kenkäkoju, josta oli pakko shoppailla parit kengät. Loppulaskun summaksi muodostui 70 leitä, 15 euroa! Katsotaan, montako mukulakivikatua popot kestää, mutta hintataso tuntuu yhtä mukavalta kuin nämä kenkulat jalassa.

Illan plääneihin sisältyi safkamesta, josta saisi pastaa jättikatkaravuilla sekä rokkibaari. Valitettavasti jättikatkispasta oli hieman pettymys, mutta rokkibaari oli jees. Ensimmäiset rock -soinnut tässä kaupungissa. Mesta oli Private Hell, Curtea Vechessä, aivan vanhan kaupungin raunioiden vieressä. Täällä musiikki oli painavaa, mutta hinnat kevyitä. Olut+rommicola yhteensä 19 leitä = 4.10e. Rommikin kaadettiin suhteellisen vapaalla kädellä, joten jos etsii edullista baaria ja haluaa humaltua, tässäpä oiva vaihtoehto.

Private Hell. Terassilla ei sähköä tuhlattu.

Mikäs se tämä Bukarest onkaan?

31.7.2018, tiistai

Ah, matka tuntemattomaan. Tähän kohteeseen ei tullut juurikaan tutustuttua etukäteen, eikä päiville ollut sen kummempaa agendaa kuin rentoutuminen. Miksi sitten Bukarest? Puhtaasti siksi, että nenän eteen tupsahti keväällä lentotarjouksia, eikä täällä ole tullut käytyä. Hinnat olivat kalliimmat kesälle, mutta eivät edelleenkään päätä huimanneet. Kiinnosti käydä jossakin, mistä ei ollut mitään ennakko-odotuksia.

Majoitus varattiin Bookingin kautta yksityiseltä vuokraajalta. Isäntä, Remus, oli loistava ja yhteyksissä jo etukäteen kuljetusvaihtoehdoista kentältä yms. Kentältä otettiin bussi 783, jonka aikataulun Remus oli aiemmin ystävällisesti lähettänyt ja ympyröinyt kuvasta oikean pysäkinkin, jolla jäädä pois. Bussin ilmastointi ei ihan pysynyt helteen mukana, joten hikinoro valui selkäpiitä pitkin reilun 30 minuutin matkan ajan.

Majoituspaikan sijainti oli loistava, joten Studio Old Town pääsee kirkkaasti suosituslistalleni. Remus oli alaovella vastassa ja esitteli huoneiston. Täältä ei puuttunut mitään, kaikkea oli ajateltu. Jopa sateenvarjo roikkui naulakossa, koska poikkeuksellisesti Bukarestissa oli viime päivinä satanut melko paljon.

Näkymä asunnosta.

Asunnolta lähdettäessä ajatuksena oli vain tutkailla vanhaa kaupunkia ja löytää live -musiikkimestoja. Luvattu live-musiikki osoittautuikin tarkoittavan lähinnä jäätävää discojumputusta dj:den soittamana. Soundit eri ravintoloista miksautuivat kadulla psykedeelisiksi rytmeiksi. Valittua tuli S Club, joka oli kuin klubi, mutta kuitenkin terassiravintola. Tämäkin paikka on enemmän bilettäjille, koska keskustelu musiikin yli oli melko työlästä. Tarjoilija toi vihjaavasti laskun ensimmäisen juoman ollessa vielä kesken, joten ilmeisesti ei näytetty tarpeeksi hyviltä mannekiineilta ko baarin terdelle. Tästä Bukarestia on moitittukin; terassi halutaan täyttää houkuttelevan näköisellä asiakaskunnalla, joten ruuhka-aikaan tavikset saavat siirtyä joko sisätiloihin tai kokonaan pois.

Sääksi oli ennustettu ukkosta koko päiväksi, loppujen lopuksi selvittiin yhdellä pienellä sadekuurolla ukkosen jyristessä taustalla. Kelpo ilta Bukarestissa.