perjantai 22. joulukuuta 2017

Postimerkkien metsästystä

21.12. torstai

Skootterin palautuspäivä. Käytiin vielä etsimässä posti, koska postimerkkejä ei tuntunut saavan muualta. Siinä olikin tekeminen, oli vähän piilossa.

Sitten vähän rantsua.

Tässäpä Varaderon posti. Tuo, missä punaista.

Ohoh, väärä luola

20.12. Keskiviikko

Hyvää keliä pukannut tämän viikon, päätettiin ottaa skootteri uudelleen alle. "Kävästään läheisillä luolilla, Cuevas de Bella Marissa, ja tullaan takaisin." Pösöteltiin melko pitkään tänne "lähelle" ja tajuttiin, että oltiin ajateltu väärää luolastoa kohden. Cueva de Saturno oli lähellä Varaderoa, Bella Mar lähellä Matanzasia. Eipä mitään, oltiin tankattu vain kolmella pesolla, että koitetaanpa pärjätä matka, joka olikin 40km sijaan 70km :D

Maps.me opasti lyhintä reittiä, mikä oli erikoisin ajoreitti ikinä. Suhattiin kapeaa hiekkatietä junanradan vartta ja tie vielä kapeni lisää asutusalueelle. Kodeista huudeltiin kysymyksiä, mistä ollaan kotoisin ja vihainen koira lähti jahtaamaan meitä.

Tultiin luolastolle juuri parahiksi uudelle kierrokselle.

Cuevas de Bella Marista


Paluumatkalla päätettiin oikaista eri reittiä. Erikoinen valinta sekin, tällä kertaa mentiin kinttupolkua pitkin kapeaan, nippanappa skootterin levyiseen tunneliin, josta päästeltiin pientä asfaltoitua tietä kylään. Tienpätkä oli kaatopaikka, jolla korppikotkat evästivät. Haju oli aika muikea. Isolla tiellä alkoi sitten jännittää, riittääkö polttoaine perille saakka. Huoltoasemia ei ole tiheään. Oltiin ajettu mittari punaisella jo jonkin aikaa ja vielä oli lähes 10km tankille. Päästiin kuitenkin tankille saakka.

Kuvassa ei ole edes pienin tienpätkä päivältä.

Skootteroitiin sikariostoksille.

Illalla mentiin munalla Beatles Bariin, joka tuntuu olevan ykkösmestoja Varaderossa. Törmättiin kanadalaisseurueeseen, jonka kanssa vietettiin iltaa.

Vamos a la playa!

19.12. tiistai

Totaalinen relauspäivä. Aamupala, rantsulle, välipala, päikkärit, rannalle, syömään. Ahh!

torstai 21. joulukuuta 2017

Santa Claran huijari

18.12. Maanantai

Nonni. Siirtymäpäivä Santa Clarasta Varaderoon ja nyt se iski: huijari, joka vaikutti matkantekoon.

Hyvän aamupalan jälkeen pakkaukset ja autolle. Pikainen tarkistus, että auto on säilynyt kunnossa hotellin ulkoparkkiksella. Hyvältä näyttää, vamos!

Ensimmäinen ajo-ohje: käänny oikeaan. Ei pysty, täynnä kuorma-autoja. Ei ongelma, kierretään toista reittiä. Vähän kiertoa, koska kadut kaupungeissa ovat usein yksisuuntaisia, joka toinen toisinpäin.

Santa Claran katuja oli ehditty ajella hotellilta vajaa pari kilometriä, kun fillaristi alkoi huikkailla, mihin ollaan menossa ja Varadero on tuohon suuntaan. Miten kivaa, oli vain ystävällinen, ei halunnut mitään. Hetki eteenpäin ja huomattiin, että repsikan puolelta kuuluu kummaa ääntä. Samalla toinen fillaristi osoitteli jotain. Arvattiin heti; rengas. Pysähdyttiin renkaan vaihtoon. Huomattiin, että renkaan venttiili oli poissa. Fillaristi auttoi vähän turhankin näppärästi ja kertoi, että viiden korttelin päässä on korjaamo. Ei kuunneltu, alettiin vain vaihtaa rengasta. Fillaripoju katosi vain palatakseen kohta takaisin. Pyyteli korjaamolle. Sanoin, ettei voida ajaa tyhjällä renkaalla mihinkään. Poitsu tuli vaihtohommiin mukaan. Seisoin skeptisesti vieressä tsekkailemassa, ettei kamat häviä autosta (siirrettiin ne itse asiassa auton takapenkille aika alussa) ja ettei poitsu tee vippaskonsteja rengasta vaihtaessa. Vaihdon jälkeen poitsu alkoi osoitella uutta rengasta ja siinä ollutta "vikaa", eli jotain nyppyä. Ja taas tuli kutsu korjaamolle, koska rengas ei kestä kuin "viitisen kilometriä." Tässä vaiheessa pidettiin päämme ja kerrottiin, että pakko ajaa suoraan tankille (totta, bensavalo paloi) ja tiedetään, mistä aseman löytää. Annoin varulta poitsulle n. 2CUC avusta. Naama näytti juuri siltä, että voihan kettu. Kaasuteltiin pois ja alettiin analysoida tilannetta keskenämme. Tultiin siihen tulokseen, että risteyksessä auton viereen tullut huutelija oli harhauttaja ja samalla toinen ehti irrottaa venttiilin, tai että venttiiliä oli alustavasti käpälöity jo hotellin ulkoparkissa. Sen jälkeen oli kova yritys saada meitä pajalle huijattavaksi. Rengasrikoista autovuokraamo oli suoraan meitä varoittanut ja kertonut, että korjauksen hinta tulee aina sopia etukäteen ja se ei voi olla enempää kuin 5CUC. Pyydetty on kuulema jopa 100CUC.

Jeejee, venttiili mäni.

Renkaan vaihtoa fillaristin kanssa.

No, rengas oli rikki, sille ei voitu mitään ja eriparivararenkaalla mentiin. Joka tapauksessa oli pakko pysähtyä seuraavalle huoltsikalle tankkaamaan, toivottiin vain, että alkuperäinen rengas olisi tarpeeksi ehjä täytettäväksi ja että rahat riittäisi. Asema oli onneksi nimensä mukaisesti huoltoasema, joten saatiin apua. Venttiilin korjaukseen tarvittavat osat näyttivät kuuluvan jo aseman työntekijän vyölaukun vakiovarustukseen. Rengas saatiin kuntoon ja siihen ilmaa. Vaihdettiin vielä korjattu alkuperäinen rengas paikoilleen ja vararengas pois ja saatiin jatkettua matkaa. Kehuttiin keskenämme, miten kaunis tapa huijata turistia :D Rengasta ei rikota, venttiili on korjattavissa edullisesti (ei menetä 200e takuumaksua autosta). Toki, jos huijaukseen täysin lankeaa, takkiin ottaa hienosti. Oma tappio oli rahallisesti n.7CUC (~6.5e, josta suurin osa oli pelkkää tippiä huoltamon miehelle), mutta enemmän olin huolissani ajallisesti, koska auto tuli palauttaa Varaderoon klo 16 mennessä. Onneksi oli otettu varoaikaa 1h matkan tekoon yllätysten varalta.

Ehdittiin heittää kamat hotlalle Varaderon alkupäähän ja tankata tankki täyteen, autoa oltiin palauttamassa 10min ennen ajan täyttymistä. Selostettiin tapahtumat rehellisesti. Venttiili varastettiin, rengas korjattiin. Tapahtumat aiheuttivat pään pyörityksiä myötätunnosta, that's it. Saatiin kuulla, että tämänkaltaiset huijaukset/huijausyritykset ovat yleisiä juurikin Santa Clarassa ja Cienfuegosissa.

Rahaakin reissulta jäi huikeat 8CUC, joten kaikkihan meni lähes putkeen :D Ensi kerralla ehkä vähän reilummin valuuttaa mukaan. Muutama yllätys ja yhtäkkiä huomaa olevansa vailla valuuttaa.

Beatles Barin kautta hotellille buffetiin. Täytyy sanoa, että muualla käytyä alkoi buffetin ruoka maistua entistä paremmalle. Kaikkea ei aina ole (esim. tänään juustosiivuja), mutta valinnan varaa on paljon ja ruoka on hyvää, vähintään turvallista. Matkan varrella ostettiin niin epämääräistä ruokaa, ettäh. Eräällä pysähdyspisteellä hodarikojusta sai vain voileipägrillin näköisellä laitteella lämmitettyä patonkia kinkkusiivuilla. Leipiä käsiteltiin samoin sormin kuin rahaa (no, tätähän nyt tapahtuu vähän kaikkialla), kärpäset käpsivät leipien päällä ja vaihtorahat sai paikallisessa valuutassa (CUP vs CUC). Ja ah, ihana päästä "kotiin" vessaan, jossa on istuinrinkula ja joka vetää. Ja jossa on valmiiksi paperia.




keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Santa Claran visiitti

17.12. Sunnuntai

Ohjelmassa siirtymä Havanna-Santa Clara ja Santa Claran nähtävyydet. Välimatka taittui A1 autopistalla, jonka varressa ei näy mitään. Muutama huoltoasema, jotka on nimetty etäisyyden mukaan (Havannasta), esim 140km.

Tässä vaiheessa perun myös puheeni teiden yllättävän hyvästä kunnosta. A1, Kuuban isoin tie, on huonommassa kunnossa kuin tiet Varaderon lähellä. Sama meininki, tiellä kulkee mopoa, hevosta, fillaristia, traktoria, koiria. Hitaimmat ajoneuvot kauimmalla oikealla ja siitä nopeuden mukaan vasemmalle kaistalle. Tiessä on möykkyjä ja reikiä ja kyyti ainakin omalla Jimmyllä oli hirvittävää pompotusta. Saattoi kuitenkin johtua puoliksi autosta, koska autossa olleet lehtijouset eivät ole nykyaikaa, vaikka itse auto olikin.

Ei edes pahimman näköistä autopistaa, mutta rupea ja rypylää löytyy.

Kaupunkien teiden kuntoa.

Tietä on kuitenkin nopsa ajella (verrattuna muihin teihin), koska nopeudet ovat suuremmat ja teillä on tilaa. Enkä tarkoita niinkään kaistojen kuin liikenteen määrää. Tiet ovat käytännössä tyhjät, ajonopeus 100km/h. Aika ajoin tiellä/tien varrella oli myyjiä myymässä mm. sipulia.

Santa Clarassa hotellin pihassa oli 5 parkkiruutua, ei vartioituja. Hotla oli kuitenkin 24/7, ovi 10m päässä, joten ei huolettanut. Huone oli jo valmiina, vaikka kello oli vasta 12. Respa varmisti, halutaanko rauhallinen ikkunaton huone,vai huone ikkunalla kadulle. Otettiin ikkunaversio. Respa oli todella ystävällinen ja ovimies kantoi laukut. Hotelli oli reissun paras. Siistein huone, hyvä palvelu.

Kamat huoneeseen ja vauhdilla kohti nähtävyyksiä. Ensiksi Che Guevaran muistomerkille/mausoleumille, joka rankattiin tärkeimmäksi mestaksi tässä kaupungissa. Jos et nää Santa Clarasta mitään muuta, näe tämä! Ulkoa rakennelma on suuri, päällä vielä Che patsas. Toiselta puolelta sisältä löytyy museo ja mausoleum. Che Bolivian aikaisine tovereineen ovat mauseleumissa. Viimein. Chen jäännöksethän saatiin vasta vuosikymmeniä myöhemmin Boliviasta Kuubaan.

Chen muistomerkki.

Museo on suht kattava vs muut Chehen liittyvät museot. Valokuvia ja Chen tavaroita. Ja museo on jopa ilmainen! Kuvia ei saa ottaa ja laukku kameroineen tuli jättää narikkaan.

Seuraava tärkeä kohde oli Tren Blindado, joka on raiteilta syöksetty juna. Kuuban vallankumoukselliset käpälöivät raiteita ja saivat suistettua raiteiltaan. Ja vaikka kohde oli kuinka tarkistettu etukäteen, ei se vaan ollut sunnuntaina auki. No, ei haittaa, ulkoa pyörähdys riitti. Jotenkin mestat vaan tupanneet olevan kiinni juuri sinä päivänä, kun ollaan niihin menossa.

Raiteilta syösty ammusjuna.

Che + lapsi -patsas.

Päivä oli todella kuuma, vettä etsittiin sieltä sun täältä. Santa Clara sunnuntaina oli hiljainen ja pääasiassa vain pääaukiolla oli paikkoja avoinna.

Ajauduttiin terassille kuubalais-italialaisen rokkimiehen kanssa, joka tiesi hyvin Suomen. Turistiin Kuubasta, Suomesta ja rockista. Saatiin käsitys, että kuubalaiset toivottavat turistit tervetulleeksi, vaikka meille tehdään asiat täällä paremmiksi kuin paikallisilla on (bussit, asumukset yms). Turismi tuo maalle paljon rahaa, eikä vie paikallisilta mitään, koska käytössä on oma valuutta, joka sijoitetaan meihin.

Santa Claran katukuvaa.

Mahtuu, mahtuu.







tiistai 19. joulukuuta 2017

Rommia ja näköaloja

16.12. Lauantai

No niin, uusi yritys rommimuseoon. Ensin kuitenkin käveltiin vallankumousaukiolle pitkin Maleconia ja vanhan kaupungin läpi. Tietysti näköalapaikka Jose Martin muistomerkillä oli sitten puolestaan suljettu, näinhän puolet kohteista on tupanneetolemaan.

Vallankumousaukiolta, Fidel.

Sama aukio, Che Guevara. Hieno monumentti, valitettavasti auringon suunta ei ollut ihanteellinen kuvailuun.

Kaikki sankarit löytyvät samalta aukiolta. Jose Martin muistomerkki.

Testattiin coco taxi (meille munataksi), kätevä peli kuumalla kelillä ja kapeilla kujilla.

Kaikkea sitä kuljetellaan. Tässä kulkee hevospatsas, joka nähtiin aiemmin paikoillaan.

Rommimuseokierros


Kierroksen jälkeen sai pienen maistiaisen 7-vuotiasta rommia.

Museon vieressä oleva Los dos hermanos ravintola oli eloisa. Bändi soitti, solisti otti yleisön haltuun ja haki asiakkaita tanssimaan. Pilapiirtäjä tarjoutui piirtämään meistä kuvat, mutta todettiin että ehkä myöhemmin. Kävi kysymässä pariin otteeseen uudelleen ja lopulta toi jo piirretyn kuvan lahjana. Kuva oli näköinen :D

Los dos Hermanosista

Taiteilija (oik) ja muusa.

Rommimuseon läheltö pääsee lautalla (2 CUC) lähelle Chen taloa. Talosta kaksi huonetta on säilytetty huonekaluineen, muista löytyy valokuvia ja muuta taidetta. Poltettiin kunnianosoituksena Montecristo, Chen lempisikari.

Kukkulalta pudottauduttiin alemmas. Matkan varrella tutkailtiin lokakuun -62 ohjuskriisiin liittyviä vehkeitä.

Matka jatkui El Morro linnalle. Maksettiin 6CUC sisään ja löydettiin mitä huipuin mesta Havannan auringonlaskun ihasteluun. Suomessa tasanne olisi aidattu ja kielletty, mutta täällä meitä ei rajoitettu.


El Morro

6CUCin arvoinen (näköalapaikka)!


Illalla käytiin vielä paladarissa (paikallisten omistama ravintola vs valtion ravintola) hotellin lähellä. Aivan järjettömän hyvät ruoat ja hyvä palvelu.

Paladarin antimia.


Vallankumoustelua

15.12. perjantai

Päivän plääni: vallankumousmuseo ja rommimuseo vanhassa kaupungissa. Käytännön toteutus: vallankumousmuseo, koska rommimuseo oli suljettu.

Vanhaa kaupunkia ei tarvinnut montaa askelta kulkea, kun tuli jo fiilis, että hotellin valinta Vedadon alueelta oli oikea valinta. Vanha kaupunki on eläväinen ja tuntuu, että turistit ovat pakkautuneet näiden muutamien korttelien alueelle. Hintataso nousee (luonnollisesti) ja hihassaroikkujia alkaa olemaan häiritsevästi verrattuna muualle kaupunkiin. Taksi-taksi, hello my friend jne. Tuli etiäinen tulevaisuuden Kuubasta, noinkohan tänne pesiytyy samanlainen kaupustelukulttuuri kuin Euroopan suurimmissa kaupungeissa on nyt.

Vedadon alue sen sijaan on enemmän paikallisten hallussa. Turisteja näkyy siellä täällä, mutta ei täällä Nikonit niin laula. Hintataso on järkevä.

Vallankumousmuseossa on sisätiloissa nähtävillä valokuvia ja tavaroita liittyen Kuuban vallankumoukseen. Ulkona näkee kulkuneuvoja, kuten Granma-aluksen, jolla vallankumoukselliset rantautuivat Meksikosta.


Muutama luodinreikä auton kyljessä (vallankumousmuseo).

Granma

Ja toinen granma :)

Vanha kaupunki on siitä erikoinen, että yksikin kortteli sivummalle oikeassa kohtaa, niin ajaudut täysin paikallisten alueelle. Pyykit roikkuu ikkunoissa, possulta leikellään päätä irti, lihaa myydään lautasella pikkukiskan ikkunalla. Restauroitu alue loppuu kuin seinään, tilalle astuu puoliksi romahtaneet rakennukset rapistuneine seinineen. Missään ei kuitenkaan tunnu turvattomalta kävellä.

Kaupunkia restauroidaan koko ajan. Tässä ote työturvallisuudesta :D


Puutyöläinen

Kuubassa ostetaan nettiä varten wifi-kortteja, jotta saadaan netti käyttöön. 1h/1CUC kortti käy koko maassa, mutta wifi -verkkoja on saatavilla vain tietyissä paikoissa. Esim. hotellit ja puistot. Yleensä hot spot -paikat on melko helppo bongata, jengi parveilee niissä kännykät kourassa.



Siellä lähtee possulta pää.

Lihakauppa. Ei liity äskeiseen possuun, possu oli kuulema kaiffareiden omiin juhliin.


Bar Restaurante VanVan, kiva kuppila matkan varrella.

Käytiin tsekkaamassa pari Ernest Hemingwayn käyttämää kuppilassa. La Floridasta Hemppa kehui Daiquireja (ei käyty sisällä) ja La Bodequita del Mediosta mojitoja. Jälkimmäisessä käytiin syömässä ja pitihän se mojitokin maistaa. Mesta oli tupaten täynnä baarin puolelta ja osa asiakkaista nautti juomat tien puolella. Ruoan jälkeen tarjoilija ojentaa tussin, jotta voit kirjoittaa nimesi seinään.

La Florida

La Bodequita del Medio









sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Havana un-na-na

14.12. Torstai

Tittidii! Havannan aika! Aamusta taksi alle ja vuokra-autoa noutamaan. Varattuna oli pienimmän luokan vuokra-auto. Naureskeltiin, kun vuokraamon mies kertoi automme olevan ovien ulkopuolella ja siellä törötti pikkumaasturi. Hetken päästä kävi ilmi, ettei mies vitsaillut, vaan kyseinen Suzuki olisi seuraavat viisi päivää meidän. Uuden auton tuoksu, ajettu reilu 7000km, mutta hyvin erikoinen mulju ajella. Mutta oli auto ja vieläpä erittäin hyväkuntoinen, joten no problemos. Vamos!

Kiesi.

Tie Havannaan on hyväkuntoista ja opasteita löytyy matkan varrelta hyvin. Jälleen aiemmin luetut tiedot olivat vanhentuneet, tai sitten tiet ovat muualla huonokuntoisempia ja kylttejä on lisätty. Maps.me -offline karttaohjelma on kaupungin keskustassa ajoon hyvä, kuten myös jalan navigointiin.


Matkalla Varaderosta Havannaan on näköalakahvila laaksoon (kahvila oikealla ylhäällä).

Näkymät kahvilalta.

Hotelli löytyi helposti, pysäköintipaikka ei. Hotelli Colinan respasta kerrottiin, että turvallinen parkki on Hotel Habana Librellä, pari korttelia eteenpänä. Pyörittiin hotellia ympäri kolme kertaa, kunnes saatiin neuvo ajaa kolme kertaa oikeaan. Eli hotellin pihaan. Täältä auto pysäköitiin (vallet parking) hotellin alle parkkihalliin. 6 pesoa/päivä, auton saa koska tahansa käyttöönsä ja avain säilytetään hotellilla.

Huone saatiin heti. Respan nainen kertoi, että hänellä on huonoja uutisia: no hot water. Maybe tomorrow, mañana. Minkäs teet. Tähän oli varauduttu. Plussaa oli, että vettä tuli :D

Loppupäivä käytettiin Vedadon alueen nähtävyyksiin, koska hotellikin oli valittu Vedadosta. Hotellin vieressä oli Coppelia jäätelöketjun jättimäinen alue, jossa ihmiset jonottivat moniin eri jäätelökojuihin. Käveltiin pokalla (=urpoina) ensimmäisen jonon ohi suoraan alueelle. Joku juoksi kysymään, halutaanko jädeä, jätti rauhaan, kun ei haluttu. Tajuttiin pian tämän jälkeen, että alueelle tosiaan jonotettiin..Jonoista huudettiin aina muutama henkilö kerrallaan sisään, kuten Suomessa yökerhon ovelta.

Saavuttiin puistokaistaleelle, jolta löytyy Latinalaisen Amerikan presidenttien patsaita. Avenida de los Presidentes. Tätä pitkin päästiin Maleconille, havannalaisten kokoontumispaikalle meren ääreen. Malecon on pitkä rantaa kurvaileva katu leveällä jalkakäytävällä. Siellä kalastellaan, vietetään aikaa ja ihastellaan auringonlaskua. Se ei kuitenkaan ole enää missään kovin miellyttävässä kunnossa, meri on kuluttanut jalkakäytävän rei'ille ja terävät kivet tuppaa painumaan kenkien läpi.

Kalastelua Maleconilla.

Jonkin aikaa rantatietä käveltyä vastaan tuli Hotel Nacional.

Uudet latinalaisen Amerikan elokuvat olivat ensi-illassa ja ihmiset jonottivat leffateattereihin ympäri kaupunkia.

Hotellin läheltä löytyi vielä hyvä patskupaikka, joten syötiin iltapala ennen unia.

Päivitykset matkalta tulee nyt viiveellä, koska nettiä ei joka puolella ole ja kaupungissa tulee viiletettyä menemään enemmän. Pikku hiljaa mahdollisuuksien mukaan pukkaan päivityksiä. Viimeistään, kun palaan Varaderoon.