Olin pyytänyt Emiliaa herättämään töihin lähtiessään. Päivälle oli luvattu karmeaa vesisadetta, joten halusin päästä näkemään kaupunkia edes osittain auringon paisteessa. Kävelin asunnolta vanhaankaupunkiin. Ensimmäisenä ihmettelin vastassa olevaa Spar markettia, jonka logo oli taiteiltu kultakirjaimin. Kiersin Mozartin aukion ja domin kautta pienelle, hyvin hoidetulle hautausmaalle. Uskaltauduin myös menemään Festung Hohen-Salzburgin linnalle vievään hissiin (12e), joka teki jyrkän nousun linnalle. Kiersin kohteen vain näköaloja katsellen ja parkkeerasin itseni näköalaterassille, jolta sain ihailla vuoria. Niitä olin odottanut ja niitä jaksoin tuijotella viinilasin äärellä. Näin, kuinka pilvet ajautuivat vuorien takaa Salzburgin puolelle. Itse linna jäi tarkemmin tutkimatta, hoppusin takaisin kaupunkiin ennen luvattua rankkasadetta.
Palattuani alas halusin löytää Mozartin syntymätalon. Yllätyin, kun kartta vei minut kultakirjaimisen Spar -marketin eteen. Tämä siis oli SE talo. Kiersin Sparin (Mozart sitä ja Mozart tätä -tavarasta ei ollut puutetta) ja olin jo menossa maksamaan 10e sisäänpääsyn taloon. Tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin, päätin ennemmin käyttää aikani Mozartin asuintalon tutkimiseen. Uskon tämän olleen hyvä ratkaisu. Asuintalo sijaitsi toisella puolella jokea. Sisäänpääsy tännekin oli 10e. Itse asuintalona kohde ei minulle niin auennut, mutta Mozartin historiaa se avasi. Näytteillä oli myös hänen käyttämiään instrumentteja.
Museokäynnin jälkeen alkoi tihuttaa. Sadetta oli luvattu koko päiväksi, mutta hetken päästä tihku jo loppui. Ajauduin Mirabellin linnan puistoon. Istuin pienen kukkulan rappusilla ja katselin puutarhassa käyskenteleviä ihmisiä pitkät tovit ennen kuin otin apostolin kyydin takaisin Emilian luo. Ehdin juuri koota pienen välipalan oliiveista, juustoista ja viinistä, kun Emilia saapui.
Päätimme kokeilla, näkyisikö vuorilta näköaloja. Kesken matkan ylös alkoivat pilvet kuitenkin jo roikkua alhaalla ja ylös päästyämme maisema oli kuin Silent Hill -pelissä -pelkkää sankkaa sumua. Mitään ei näkynyt. Alaspäin palatessa oli tarkoitus ottaa kuvia, koska oli selkeämpää, mutta nähtävästi pilvet ovatkin vikkeliä pirulaisia ja olivat ehtineet alas ennen meitä. Vuorien huippuja ei enää näkynyt tästäkään suunnasta.
Kun pääsimme takaisin asunnolle, alkoi viimein luvattu sade. Istuimme viiniä siemaillen terassilla, kunnes lähdimme lähimpänä sijaitsevaan ravintolaan. Ravintola sattumoisin oli vielä japanilainen, joten sushi sushii <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti