Päivän ensimmäinen kohde: Asakusan temppelialue. Alueelle kuljettiin suuren portin läpi, minkä jälkeen aukesi pitkä ja erittäin ruuhkainen kadunpätkä täynnä kojuja. Eteneminen oli todella hidasta ja kojuille pääseminen haasteellista. Kojukujan jälkeen avautuu näkymä Senjo-Ji temppelille.
Joen toiselta puolelta löytyvät mm. Asahi-olutpanimo kultaisine monumentteineen sekä uunituore Tokyo Skytree. Asahin panimon päällä on iso, kultainen monumentti. Tämä kuulemma kuvastaa oluen kuohua, mutta tämä ei meille oikein auennut. Temppelialueelta lähdettiinkin panimon näköalaravintolaan, joka sijaitsee 22. kerroksessa. Matkalta löytyi jonoton jäätelökioski, joka oli toki pakko hyödyntää. Maku vanilja/vihreä tee pehmiksessä jakoi mielipiteet maistelijoiden kesken; itse pidin, mutta Liinasta yhdistelmä maistui jokseenkin merilevältä. Jätskin jälkeen etsittiin sisäänkäyntiä Asahi Sky Roomiin. Kohde ei ole ilmeisesti turisteille suunnattu, sillä opastukset olivat heikkoja. Paikka kuitenkin löytyi ja päästiin nauttimaan Asahista sekä Tokioon avautuvasta näköalasta. Sky Tree skipattiin, sillä pakko oli päästä jälleen kurkistamaan kirsikankukkatilannetta.
Puistoksi valikoitui keisarinpuiston vieressä oleva puisto, Kitanomaru. Sinne pystytettiin pieni piknikpaikka. Sinisten muovialusten sijaan meillä oli pyllynalusina Iltasanomat. Viiniä siemaillen ihasteltiin sakuraa ja pyydysteltiin tipahtelevia kukkasia viinimukiin. Tämä kukkien kalastelu huvitti paria ohikulkijaa. Paikan valinta ei mennyt täysin nappiin, sillä lähtiessä huomasimme puussa pomppineiden pikkulintujen paskoneen Liinan laukkuun. Oh well, matka jatkui pienten putsailujen jälkeen. Päätettiin, että täältä kokeiltaisiin kävellä hotellille. Kävelimme vallihaudan vierustaa länsipuolelta etelään. Matkalla ihasteltiin valaistua kirsikankukkapuukujaa. Vallihaudassa näkyi useita soutelijoita ihastelemassa näkyä sieltä käsin. Jäimme vielä matkan varren aukiolle juomaan loput piknikviinistä ja katselemaan valaistuja puita. Päällimmäisenä tunteena oli onni siitä, että olimme osuneet Japaniin juuri oikeaan aikaan.
Alla tunnelmia Kitanomarun puistosta ja sen läheisyydestä
Matka hotellille jatkui Google Mapsin avulla. Läheltä hotellia löytyi baari nimeltä Tokyo Tachinomi Bar. Illan kuluessa viereisestä pöydästä joku huikkasi brittiaksentilla, että he olivat veikkailleet keskenään, mitä kieltä puhumme. Nämä kaksi olivat 50-60 -vuotiaita miehiä Lontoosta, Stephen ja Peter. Stephen oli arvellut meidän tulevan Suomesta. Loppuilta menikin jutellessa Suomesta, suomen kielestä sekä Lontoon nähtävyyksistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti