Koska edellisilta venähti, nukutti sunnuntaina pitkään. Aamupalalle ennätettiin siinä klo 13 maita Excelsior Caféen, brittiherrasmiesten seuraksi. "Aamupalalta" suunnattiin Liinan kanssa suoraan Shibuya-Shinjuku-Roppongi -keikaukselle toiselle puolelle Tokiota. Tällä vierähtikin myöhään iltaan. Olimme viimein lauantai-iltana huomanneet hotellimme lähistöllä Shimbashin metroaseman (junalinjoja kun on Tokiossa useampia, metro on niistä yksi), jolta saimme kauan metsästämämme 1-day-open-ticketin. Hinta oli 1000 jeniä, kun lipun otti Toei ja metrolinjoihin.
Shibuyaan rantauduttua siellä satoikin vettä. Näin oli Liinan tarkka vainu aiemmin jo kertonutkin ("täällä haisee sateelle"). Suomesta oli pakattu mukaan sontsat, vaan eipäs otettu tälle päivälle mukaan. Odotimme hetken tavaratalossa katsellen Shibuya Crossingin hektistä menoa. Kyseinen risteys on maailman vilkkain jalankulkijaristeys.
Sateen hieman laannuttua löytyi 100 jenin kauppa, josta saatiin matkaan mm. sadetakit. Matka jatkui kävellen Yoyogin puistoon. Sakura oli täydessä kukoistuksessaan. Meiji-temppeliä etsittiin pitkään. Puisto tuli käveltyä päästä päähän, jonka jälkeen vielä kiersimme puiston tien puolelta etsien Meijiä. Pitkän kiepauksen jälkeen pääsimme portille. Paikka oli suljettu siltä päivää. Pyörsimme ympäri ja tavoitteeksi tuli päästä Yoyogin metroasemalle. Kyseinen asema löytyi Google Mapsista, muttei Tokion metrokartasta. Päätimme kuitenkin kokeilla sitä. Asemalle mentiin aina vain pieneneviä teitä pitkin ja lopulta kävelimme lähes talojen takapihoilla. Junia pysähteli asemalla tasaiseen tahtiin, mutta emme keksineet, kuinka itse asemalaiturille pääsisi. Tätä mystistä haamuasemaa piti vielä googletella tarkemmin hotellilla, mutta mitään tarkempaa tietoa emme löytäneet. Ainoastaan, että asemalla operoi yksityinen rautatieyhtiö Odakyu Electric Railway.
Matka jatkui siis jalan vielä seuraavalle asemalle. Luonnollisesti menimme sisään JR:n puolelta, johon ei sitten metrolippu käy. Saimme kuitenkin opastuksen metroaseman puolelle. Seuraava pysähdys oli Shinjuku. Pyörimme hetken ihmetellen neonvaloja. Satuimme löytämään hyvänoloisen sushiravintolan, Kizuna Sushin. Pääsimmekin aitiopaikalle seuraamaan annosten valmistusta. Liinalle tuotiin sushirullien lisäksi keitto, jota ihmettelimme hetken keskenämme. Lusikkaa ei tullut mukana. Pakko oli olla turisti, ja kysyä, miten keiton kanssa toimitaan. Tarjoilija kertoi keiton kuuluvan annokseen (alkupala) ja normaalisti keitto juodaan suoraan kulhosta. Liinan platterilta löytyi erikoinen kattaus, kaikkien englanninkielisistä nimistäkään emme saaneet selvyyttä. Ainakin merisiiliä löytyi. Koska näitä japanilaisten herkkuja ei kehdannut jättää syömättäkään, saattoi muutama mennä salakavalasti paperikääröön ja laukkuun. Parasta oli, että laukku unohdettiin tyhjätä heti ensimmäiseen roskikseen ravintolasta lähtiessä. Niin sitä mentiin sushit laukussa ympäriämpäri.
Shinjukusta lähtiessä kello oli jo melko paljon, mutta teimme vielä pikapysähdyksen Roppongissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti