Matkustuspäivä ja aikaero painoivat sen verran, että heräsimme suht myöhään. Koska hotelliin ei sisältynyt aamupalaa, lähdettiin etsimään passelia paikkaa mutustella jotain. Löytyikin hauska paikka, jossa annoksista oli mallit suoraan ikkunassa. Ravintola oli Shokudo, jossa ruoka tilataan oven vieressä sijaitsevasta automaatista, kun ensin on ikkunasta valittu halutun annoksen numero. Maksun jälkeen laite antaa lipukkeen, joka viedään henkilökunnalle tiskille. Emme tietenkään aluksi ymmärtäneet, että maksu tuli suorittaa automaattiin. Ihmeteltiin, kun nainen huitoi meitä ulospäin ja oli kuitenkin ystävällinen hymy kasvoillaan. Aamupala-/lounasnuudelien jälkeen kävelimme Ginzan kautta keisarin palatsin puutarhalle. Ginza on luksuskauppojen aluetta, joten teimme pelkkiä ikkunaostoksia. Keisarinpalatsi nähtiin vallihaudan takaa, sillä se on avoinna yleisölle ainoastaan kahtena päivänä vuodessa. Itäiseen puutarhaan pyrittiin sisään, mutta kohde olikin sinä päivänä suljettu. Vaikutti, että sinne pääsi ainoastaan eläkeläisryhmiä. Tästä meillä alkoikin melkoinen epäonnenkierre aukioloaikojen kanssa, eikä niille lopulta voinut kuin nauraa.
Itäisen puutarhan ollessa meiltä suljettu, vaihdettiinkin puistokäynti Uenoon, joka oli metromatkan päässä. Pakkohan oli heti päästä kartoittamaan, millä tolalla kirsikankukat olivat. Muutama hassu puu olikin jo täydessä kukassaan, mutta pääosa oli vasta varhaisvaiheessa. Kukkaloistosta saatiin kuitenkin hyvää esimakua. Nälkähän siinä iski ja piti mennä kuikuilemaan ravintolakujan antia. Päädyimme valitsemaan herkullisen näköiset suolaiset pannarit, joiden valmistusta saatiin seurata. Näytti, että välissä oli ainoastaan salaattia ja kananmunaa. Kävikin ilmi, että lätyt sisälsivät lisäksi kuivattua mustekalaa ja katkarapua. Päälle ripoteltiin vähän merileväjauhetta. Merilevää ja vihreää teetä japanilaiset tuntuvatkin laittavan vähän joka paikkaan.
Illaksi oli pakko hakea kaupasta alelautanen sushia. Japanilaisilla on myynnissä valmiita ruoka-annoksia lähes kaupassa kuin kaupassa. Nämä annokset alennetaan joka ilta jopa puoleen hintaan. Sushin jälkeen otettiin tavoitteeksi Shinjuku, mutta koska alkoi olla myöhä, jäimme pois jo Shibuyan asemalla. Shibuya olikin mielenkiintoinen hulabaloo paikka. Jengiä oli massoittain, neonvaloja unohtamatta.
Päivän kommelluksiin lukeutui metrolippuongelma. Tästäkin tuli useampipäiväinen pähkinä. Olimme ostamassa päivälippua, mutta emme tienneet, mistä ihmeestä sellaisen saisi ostettua. Automaateissa tätä vaihtoehtoa ei meidän näkemyksemme mukaan ollut ja erillisiä lipunmyyntipisteitä ei oikein siihen tarkoitukseen tuntunut olevan. Päätimme ostaa useamman metrolipun kerralla, jottei joka kerta tarvitse mennä automaatin kautta metroon. Lähes aukoton suunnitelma. Päivän aikana kuitenkin selvisi, että yhdellä lipulla ei pääse kulkemaan kuin yhdestä aseman portista. Jos olet siis mennyt sisään sellaista reittiä, että joudut menemään metrolinjalle parista eri portista, tarvitset kaksi lippua. Uenon puistosta lähtiessä portit eivät myöskään vastaanottaneet lippuja. Ihmettelimme tätä metron infotädille, joka kertoi, että liput ovat voimassa ainoastaan siltä asemalta, josta olimme ne ostaneet. Ja vain sen päivän ajan. Uga!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti