Today is the day! Matkaa on taitettu reitillä Miami-Lima-Cusco-Aguas Calientes, jotta päästäisiin Machu Picchun raunioille. Cuscossa totuteltiin korkeaan ilmanalaan ja tänään taas noustaisiin. Machu Picchun lisäksi meillä oli valmiina liput myös Machun takaiselle Wayna Picchu -vuorelle. Machulle pääsee 2500 turistia päivässä, Waynalle 400, kahdessa erässä.
Machun liput ostettiin jo helmikuussa. Omatoimisesti tämä oli vähän aikaa vievämpi prosessi, mutta liput saatiin halvemmalla kuin matkatoimiston kautta (ohjeita lipun ostoon on blogin aiemmassa postauksessa). Eilen illalla ostettiin meno-paluu bussiliput Machulle (24$). Kävelläkin voi, mutta tähän ei lähdetty. Jonoa bussille 6.30 maissa oli n.20 minuuttia. Bussi huristeli vuorenrinnettä ylös 20-25 minuuttia. Muille arkajaloille tiedoksi, että nousu ei ole yhtä paha kuin monella muulla vuorella, sillä pudotus ei ole heti tien reunasta alaspäin. Lisäksi tie ei ole niin kapea kuin esim. Googlemaps antaa ymmärtää. Kaksi bussia pystyy ohittamaan toisensa melko vaivatta, kun toinen odottaa väistöä. Etukäteen jännittäminen omalta osalta ainakin oli turhaa.
Bussilippujen ostoon vaaditaan passi, passikopio ei riitä.
Maisemat alkavat olla mielettömiä jo pienen nousun jälkeen. Vuoria näkyy jokapuolella. Monet huiput verhoutuvat siniseen utuun. Muutamien serpentiinilenkurien jälkeen Machun kylä jo vilahtaa puskien lomasta. Bussin jättäessä kyydistä ei jonoa porteille näy lainkaan. Riittää, kun kävelee suoraan näyttämään lipun&passin.
Portin ohi vähän matkaa kuljettua polku jo haarautuu ensimmäisen kerran. Halusimme aloittaa guardhousesta, joten valikoimme tiukan vasemman ja nousemme ylöspäin. Samalla suunnalla on myös ceremonial rock. Pienen kiertelyn jälkeen siirryttiin toiseen päähän Machua sacred rockille, jonka takaa pääsee Wayna Picchulle. Waynalle on kaksi lähtöä päivässä, klo 7-8 ja 10-11. Olimme myöhäisemmässä lähdössä ja jonottaessa polulta tulikin jo ensimmäisen ryhmän ensimmäisiä kävijöitä vastaan. Passin ja lipun tarkistusten jälkeen pääsy kiipeämiselle avautuu.
Nousua on n.360m. Etukäteen tubettamalla nousu oli näyttänyt pahemmalta. Ajauduttiin kuitenkin könyämään korkeimmalle huipulle saakka, jolloin oma rohkeus alkoi pettää. Könytä sai vain yhteen suuntaan, joten kääntyminen ei tullut kuuloon ja ei tiennyt, millaista reittiä alas tultaisiin menemään. Ylin huippu oli enää kasa kiviä, joille jo todella jännitti kiivetä. Ei kaiteita, eikä kunnon otetta. Tämän jälkeen matkanteko taas helpotti ja alastulo oli yllättävänkin helppoa. Kiipeämässä oli monen kuntoista väkeä, huippukuntoa sinne ei tarvita.
Kierroksella meni n. 2.5h. Tämän jälkeen tarkasteltiin loput haluamamme kohteet , kuten Temple of the condor ja Intiwatana.
Itselle mieluisimpia nähtäviä olivat kivet, jotka on muotoiltu esittämään taustalla näkyvää maisemaa.
Poislähtiessä sai leimata passin ja olihan se tehtävä. Busseja alas meni sitä myötä, kun ne täyttyivät. Machulla ei saa syödä eväitä (pähkinöitä ja pieniä suolakeksejä meillä kyllä oli mukana), joten nälkä kurni jo.
Syömäpaikka napattiin eri seudulta, lähdettiin hotellilta ylöspäin. Halusin maistaa alpakkaa, joten tilasin pasta peston, jossa menun mukaan piti olla alpakkaa, valkosipulia ja juustoa. Sain kuitenkin nenän eteeni pelkän pasta peston. Pastaa oli kuitenkin lähes yhden pussin verran :D Tästä taas ottamaan lepiä seuraavaan päivään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti