keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Kuka huijaa ketä?

12.12. Tiistai

Karibian kello näyttää herättävän mainiosti ennen herätyskelloa. Liekö merkki aikaerosta, vai akkujen latautumisesta. Aamupalan, joka on muuten tällä hotellilla monipuolinen ja hyyyvä, jälkeen pakattiin reppu ja hypättiin skootterin selkään. Ei jaksettu käydä kyselemässä vuokraamosta siunausta retkellemme, joten ajettiin eilen suunniteltu reitti. Kuubassa ei siis saa skoottereilla ajella ympäri maata, vaan pitää pysyä tietyn alueen sisällä. Uskomme pysyneemme, vaikka varmuutta ei ole. Päivän reitti oli Varadero-Cardenas-Coliseo-San Miguel de los Baños-Limonar-Matanzas-Varadero. Pärryyteltiin noin viittäkymppiä koko reissu, mutta kerran saatiin silti moitteita paikalliselta motoristilta vauhdista. Lisäksi useat huomauttivat valoista, joita ei päiväsaikaan tulisi käyttää, mutta joita ei saanut skootterista pois. Valkoinen iho taisi loistaa kauas, koska iloisia moikkauksia tuli myös paljon.


Teiden kunto yllätti positiivisesti. Olin lukenut paljon kauhukertomuksia isoista rei'istä tiessä. Pikkukuoppia löytyi, mutta kauhuskenaariot eivät toistaiseksi toteutuneet. Monenlaista kulkijaa ja kulkupeliä näkyy, tämä tulee ottaa huomioon ajellessa.

Ensimmäinen kohde oli Cardenas noin viidentoista kilometrin päässä hotellilta. Kuubasta puhuttaessa mainitaan usein "aikamatka menneeseen". Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, sitä se Varaderon turistikuplan ulkopuolella on. Cardenasissa pääkulkuneuvona toimivat fillarit ja hevoset, ainakin ensi vilkaisulla. Taksitolpalla oli vain hevoskärryjä. Kaupunki oli rapistunut, mutta eläväinen. Päänähtävyytenä toimii lipputanko. Kyllä. Kyseisellä lipputangolla on suuri merkitys Kuuban historiassa. Tähän salkoon vedettiin Kuuban lippu ensimmäistä kertaa.


Cardenasin lipputanko.

Cardenasin taksitolppa.



Liikenneruuhkaa Cardenasissa.

Kaupungissa kadut ovat heikommassa kunnossa.

Coliseo toimi meille lähinnä läpimenokylänä, samoin kuin Limonar. San Miguel de los baños oli kohdelistalla epätyypillisen nähtävyyden vuoksi. Kyseessä ei varsinaisesti ole edes nähtävyys, koska alueelle ei nykyisin saa ilmeisesti mennä, jos on koskaan saanutkaan. Puhun siis Gran Hotelin raunioista. Hotelli rakennettiin 20-luvulla, mutta suljettiin jo 50-luvulla epäonnisten sattumien vuoksi (rakennettiin spaksi, mutta vesi saastui. Tämän jälkeen tuli vielä lisäksi vallankumous, joka sinetöi hotellin kohtalon).

Coliseosta

Gran Hotel.

Gran Hotelin rapistunutta kauneutta.

Rakennus on aidattu asiattomilta, mutta aidassa oli rako. Kenties tarkoituksella. Livahdettiin raosta hotellin pihamaalle ja aloitettiin kummitusmatkailu. Hotellin edustalla oli vanha mies, joka alkoi puhua espanjaa. Kyseli, mitä halutaan ja kertoi, ettei sisälle saa mennä. Käytännössähän kerrottiin kökköespanjalla, että haluttiin nimenomaan sisälle. Papparainen sanoi, että se on kiellettyä, mutta pyysi seuraamaan. Seurattiin häntä takapihalle, josta saatiinkin yksityiskierros sisätiloihin. Pientä huijausta? Kenties, mutta saatiin hyvä kierros sisätiloissa selostusten kera. Rahaa herra ei kierroksesta pyytänyt, mutta varmasti sitä odotti. Maksettiin lähtiessä 10CUC, sama, kuin lepakkoluolasta. Liikaa, liian vähän? Rahahan on Kuubaan nähden suuri, mutta riippuu alueesta, miten hyväksytty/arvostettu summa on.

Turvallistahan sisätiloissa ei ollut. Kaiteettomia portaita, alas rapissutta kattoa ja romahtaneita lattioita.



Katto murtuilee, varo, jos käyt.

Juomapiste ulkona.

Gran Hotelin jälkeen palattiin Coliseoon, jotta päästiin jatkamaan matkaa kohti Matanzasia. Tässä vaiheessa pyyhällettiin mm. Limonarin läpi. Matanzas on suurempi kaupunki, ajettiin pitkä pätkä kaupungin läpi sen toiselle laidalle. Nimi tarkoittaa iloisesti massamurhaa.

Keskustaa lähestyttäessä fillaristi tuli vierelle huutelemaan ohjeita juuri ennen keskustanläheistä risteystä. Mies yritti sammuttaa valoja meidän skootterista, mistä vastaantulijatkin oli huomautelleet. Valoja kun ei vaan edelleenkään saa meidän skootterista pois. Samalla mies opasti keskustaa kohden, kerrottiin kohteliaasti, ettei olla menossa sinne ja tiedetään suunta. Lopulta kuitenkin lähdettiin seuraamaan miestä. Hän opasti meille hyvän (turvallisen) parkin ja halusi näyttää lisää kaupungista. Koska meillä ei ollut mitään järisyttävän pakollista nähtävää, päätettiin lähteä mukaan. Herra kertoi esittelevänsä kaupunkia ja lupaili viedä edullisille sikariostoksille. Haiskahti huijaukselta, mutta pysyttiin päätöksessä lähteä mukaan. Mies vei meidät ensiksi sisäpihabaariin, johon tuskin olisi osuttu ilman opasta. Juotiin kahvia ja mojitoa ja turistiin Suomesta ja Kuubasta. Kuubassa ja Suomessa on itse asiassa monia yhtäläisyyksiä. Työpäivät ovat pääsääntöisesti kahdeksan tunnin mittaisia ma-pe välillä. Koulutus on ilmaista. Kuuba kantaa huolen omistaan: mikäli sinulla ei ole varaa ostaa lääkärin määräämiä lääkkeitä, saat ne ilmaiseksi.

Sisäänpääsy sisäpihabaariin.

Baari

Juomien jälkeen siirryttiin José Martin aukiolle. Aukiolta löytyy mm. vanha casino, joka toimii nykyisin kirjastona.
Vilaukselta nähtiin myös apteekkimuseo, mutta ei ollut aikaa tutustua tarkemmin. Näistä yleisnähtävyyksistä siirryttiin joen rantaan ihastelemaan taidetta pariin eri pajaan. Ensimmäisessä oli tehty paljon isoja teoksia romuraudasta ja muusta ylijäämätavarasta. Kyseessä oli useamman taiteilijan paja nimeltä Taller-Galleria Lolo. Toisessa oli enemmän valokuvia ja kyseessä oli opiskelijapaja. Viereisestä rakennuksesta kantautui trumpetin ääni. Selvisi, että siellä piti majaa musiikkikoulu.

Jose Martin patsas.

Apteekkimuseo. Opas kehotti ottamaan kuvan ikkunasta sisään, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen :D


Opiskelijoiden paja.


Opas tuntui tuntevan kaupungista paikkojen lisäksi ihmiset. Välissä hän kävi moikkaamassa isäänsä, kenet myös me näimme vilaukselta.

Matanzasin kaduilta.

Joelta kiirehdittiin takaisin skootterille, koska pysäköinnistä vastaava mies lähti kuulema jo neljältä töistä. Saavuimme vartin yli ja meitä oli odotettu kiltisti. Parkki oli tyhjentynyt täysin, eikä se erityisemmin edes näyttänyt pysäköintialueelta. Ilman opasta ei tähän paikkaan olisi välttämättä osattu pysäköidä.

Parkkipaikan viimeiset asiakkaat.

Seuraavaksi lähdettiin nousemaan kukkulalle katsomaan näköaloja ja Iglesia de Monserrate kirkkoa. Opashan liikkui fillarilla, joten vedettiin hänet skootterilla ylös, joskin aika haipakkaa tuntui välillä polkevan ilman vetoapuakin. Ylhäällä hän kertoi balilaisesta tupakkaviljelijästä, joka asuu kukkulalta näkyvässä Valle de Yumurin laaksossa.

Valle de Yumur.

Kukkulakäynti oli pikapyörähdys, josta pudottauduttiin alemmas sikariostoksille. Castron kehittelemää Cohibaa lähti mukaan rasiallinen. Vaikka kaupunki oli eläväinen ja kiinnostava, tässä vaiheessa oli pakko lähteä paluumatkalle, että ennätettiin hotellille ennen pimeää. Oppaalle maksettiin 17CUC. Kuka taas huijasi ja ketä, mutta koettiin saaneemme hyvin irti Matanzasin vierailusta ja kiiteltiin puolin ja toisin. Hotellille huristeltiin viimeiset kolmisenkymmentä kilometriä auringonlaskussa.

Päivän ajoreitti.

Vallankumous ja Che ovat yhä vahvasti näkyvillä Kuubassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti